Coleus forskohlii - Vastaus laihduttajan rukouksiin?

Johdanto

Coleus forskohlii on monivuotinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena lämpimillä ja subtrooppisilla alueilla. Sen juurissa on joukko 11-okso-manoyylioksidi-tyyppisiä diterpeenejä, pääaineena forskoliini.

Humaanitutkimukset ovat osoittaneet, että forskoliini lisää sydänlihaksen supistuvuutta lisäämättä hapenkulutusta ja että sillä on myös vasodilatoivaa (verisuonia laajentavaa) vaikutusta (2). Forskoliinin on todettu vaikuttavan myös keuhkoputkia laajentavasti, mikä saattaa olla merkittävää ajatellen mahdollista astman hoitoa (2). Lisäksi forskoliinin on väitetty edistävän laihtumista Aluksi esittelen lyhyesti solubiologian perusteita, jotta lukija voi ymmärtää forskoliinin vaikutuksia elimistössä.

Toisiolähetit

Hormoneja ja välittäjäaineita kutsutaan ensioläheteiksi, koska ne siirtävät tiedon umpirauhassoluista tai hermosoluista kohdesoluun. Kohdesolun solukalvolla on aina reseptoreita. Vapaina ollessaan niillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusta. Kun reseptoriin sitoutuu viestiainemolekyyli, reseptoriproteiinin muoto muuttuu. Tällainen reseptorin aktivoituminen käynnistää tapahtumanketjun, joka päättyy solun biologiseen vasteeseen.

Useimmissa signaalinsiirtojärjestelmissä aktivoitunut reseptori sitoutuu kalvoproteiiniin, jota kutsutaan G-proteiiniksi. G-proteiinit ovat solukalvon proteiineja, joilla ei juuri ole biologisia vaikutuksia, elleivät ne ole sitoutuneet reseptoriin. Reseptoriin sitoutuminen muuttaa G-proteiinin muotoa niin, että se voi sitoutua muihin kalvoproteiineihin ja aktivoida ne. Solunsisäisiä säätelijöitä sanotaan toisioläheteiksi, koska ne välittävät ensiolähettien tuomaa tietoa solun pinnalta solunsisäisiin prosesseihin. Solunsisäiset säätelijät ohjaavat proteiinikinaasientsyymien toimintaa. Nämä entsyymit fosforyloivat solun proteiineja siirtämällä fosfaattiryhmän adenosiinitrifosfaatista (ATP) proteiiniin.

Syklinen AMP ja adenylaattisyklaasi

Useimmat pintareseptorit aktivoivat G-proteiineja, jotka säätelevät erilaisten toisiolähettien muodostusta solun sisällä. Syklinen adenosiinitrifosfaatti (syklinen AMP, cAMP) on yksi tärkeimmistä toisioläheteistä. Sitä muodostuu, kun aktivoitunut reseptori aktivoi G-proteiinin kautta solukalvon sisäpintaan sitoutuneen adenylaattisyklaasientsyymin. Tämä entsyymi muuttaa ATP:n sykliseksi AMP:ksi. Syklinen AMP vapautuu solulimaan, missä se aktivoi tietyn proteiinikinaasin (proteiinikinaasi A:n), joka fosforyloi solunsisäisiä proteiineja.

Forskoliini voi edistää laihtumista seuraavan tapahtumanketjun kautta:

1. forskoliini stimuloi adenylaattisyklaasientsyymiä

2. adenylaattisyklaasi nostaa cAMP-tasoja

3. cAMP aktivoi proteiinikinaasin

4. proteiinikinaasi fosforyloi hormoneista riippuvaisen lipaasi-entsyymin

5. aktivoitunut hormoneista riippuvainen lipaasi hajoittaa rasvasolujen rasvavarastoja

Forskoliini ja kehon koostumus

Keho sisältää rasvaa, proteiineja, vettä, glykogeenia (varastohiilihydraatti) sekä luuston ja muun elimistön kivennäisaineita. Terveellä aikuisella rasvattoman kehonosan vesipitoisuus on noin 73 %, kun taas rasvakudos on lähes vedetön.

Aluksi on syytä oikaista pari harhaluuloa; "fat free mass" ja "lean body mass" eivät tarkoita lihasmassaa. Fat free mass tarkoittaa nimensä mukaisesti kehon massaa ilman rasvoja. Lean body mass tarkoittaa melkein samaa asiaa, mutta siihen sisältyy myös ns. essentielli rasva, joka sijaitsee mm. luuytimessä, maksassa, pernassa ja munuaisissa (n. 3 % painosta). Tässä artikkelissa näitä termejä käytetään synonyymeinä.

Forskoliinivalmistetta tuottava yhtiö raportoi internet-kotisivullaan julkaisemattomasta tutkimuksestaan (3), jossa forskoliinin vaikutuksia tutkittiin kuudella ylipainoisella (painoindeksi yli 25) naisella. Koehenkilöille annettiin forskoliinivalmistetta kahdeksan viikon ajan (2 kapselia/pv, á 250 mg uutetta, 1 kapseli aamulla ja yksi kapseli illalla ½ h ennen ateriaa). Kahdeksan viikon jälkeen koehenkilöiden kehon paino ja rasvan määrä väheni merkitsevästi, mutta rasvattoman kehon massan määrä puolestaan lisääntyi merkitsevästi.

Tutkimus oli kuitenkin huonosti kontrolloitu ja monia tärkeitä yksityiskohtia ei tutkimusraportissa kerrottu. Ensinnäkin, tutkimuksessa ei ollut mukana lainkaan plasebo- eli lumeryhmään. Toiseksi, tutkimusraportista ei käynyt ilmi menetelmä, jolla koehenkilöiden kehon koostumusta arviointiin. Niinpä jäämme odottelemaan plasebokontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia aiheen tiimoilta.

Forskoliini ja kilpirauhanen

Forskoliinin on myös ehdotettu stimuloivan kilpirauhasta (1), jonka follikkelisolut tuottavat kahta hormonia, tyroksiinia (T3) ja trijodityroniinia (T4). Ne vilkastuttavat aineenvaihduntaa, jolloin lämmöntuotanto lisääntyy ja hapenkulutus kasvaa kaikissa kudoksissa, aivoja ja sukupuolirauhasia lukuunottamatta.

Lähteet

1. Haye, B. ym. (1985). Chronic and acute effects of forskolin on isolated thyroid cell. Mol Cell Endocrinol, 43; 41-50.

2. Hiltunen, R. ja Holm, Y. (2000). Isoprenoidit. Kirjassa: Farmakognosia: Farmaseuttinen biologia (toim. R. Hiltunen ja Y. Holm), s. 185-242. Helsinki: Helsinki University Press.

3. Sabinsa Corporation (1999). Research Report.

Artikkelin kirjoittaja Anssi Manninen suunnittelee urheilijoille ja kuntoilijoille ruokavalioita ja lisäravinneohjelmia. Hänelle voit lähettää mailia osoitteeseen anssi.manninen@oulu.fi.