Heitin ajatuksia ylös kolmesta viimepäivästä. Ei näitä kauaa ulkoa muista.

Maanantai:

8 km maastojuoksu. Rennosti liikoja analysoimatta.

Tiistai:

Cooper:n testi 2685 m. Parani hieman edellisestä kerrasta.Uskalisin aloittaa tällä kertaa nopeammin, kun tiesin paremmin max-vauhtini.Musiikkia vauhdittajana.Illalla Hidas palauttava iltakävely musiikkia kuunnellen.

Mitä enemmän Cooperia harjoittelee, sen vähemmin sitä pelkää. Joo mä pelkään. Varmaan johtuu niistä ala-asteen pakkokuuppereista. Muistaakseni 2. luokalla juostiin ekan kerran.

Juoksun jälkeen silmäilin tarvittavaa matkaa 3000 metriin. Uuh, tuntui tosi pitkältä matkalta se puuttuva 300m.
Tähän auttaa vaan harjottelu. Laskin, että nyt juoksen n.27s/100m. 3000m vaatisi 24s/100m. Ei kuullosta paljolta, mutta käytännössä vaikeeta.

Sen haluan sanoa, etten halua elvistellä millään suorituksilla, eikä näissä ole mitään elvisteltävää. Ajattelin vaan, että jos jotain ahdistaa numerojen pyörittely julkisesti. Kilpailen vain itseni kanssa. Saan siitä motivaation. Olenkin itseni pahin vastustaja niin hyvässä kuin pahassa.

Jos oikein hyvistä tuloksista puhutaan, mieleen tulee luokallani ollut SM-tason 3000m estejuoksija. Se nakutti Cooperin 4000m pintaan. Huimaa vauhtia, kun livenä näkee. Kaveri muuten leikillään pohdiskeli ajatusta juoksutyylistä, jossa molemmat kädet liikkuisi samassa tahdissa juostessa. Taisi todeta, ettei
siitä ole kuin haittaa. Kokeilin itsekkin ja todellakaan mittään hyötyä ole.... Kokeilin myös juosta liikuttamatta käsiä ollenkaan. Huh, tasapaino katoaa juoksusta. Käsien käytöllä on merkitystä. Ihmettelenkin, kun jotkut juoksevat kädet niin alhaalla melkein liikkumattomana (mitenkään arvostelematta heitä).

Keskiviikko:

Voimaharjoittelua omaa painoa vastuksena käyttäen.
Oikeastaan piti suunnitella ohjelma C, mutta tämä treeni meni liikkeiden opetteluun.Olkapäät myös valmiiksi kipeänä. Edellisviikolla yritin nostaa painoja crusifiksi-asennosta suorin käsin ylös.Olkapäät vain paukkuivat, ikäänkuin jänteet olisi menneet väärään asentoon. Tarjolla oli kiva avara sali tälläiseen kiertoharjoitteluun. Sain olla yksin isossa salissa, fiiilistä.

-Burpees: Hieman kankeaa vielä. Olkapäät aristavat. Hyvä liike, kunhan treenaan enemmän
-Lungees: Hyvä liike tämäkin. Hieman nipistää polvilumpion alapuolella. Tuntuu pakaroissa ja reisissä. Myös alaselässä mukavia tuntemuksia. 20 toistoa oikea ja vasen.
- Plankki : Ehdottomasti must liike. Mahtavasti tuntui mahan syvissä lihaksissa. Piti rajoittaa, liian hyvää kerta-annoksena.
- Supermanit : Vaikeuksia pysyä pallon päällä, joten nostelin vaan jalkoja ylöspäin käsiä maassa pitäen.
- Sakset : Tehokas ja mukava liike. Tasapaino vaatii harjoittelua.
- Etunojat: Nää tiedetään. Heh, vain 20. Treeniä treeniä.Armejassa tais mennä 76 minuutissa. Tähdätään siihen.
- Leuanveto : Kehtaanko kertoa, no joo, 3. Aina inhonnut notkumista ja muutenkin kihlemövä liike.
- Oli pakko käsipainoilla vääntää haukkareita, kun ei lähtennyt leuanveto, 5 kg x 50.
- Jalkakyykky pienellä tangolla (käsien lepuuttamiseen) 100 toistoa
- Hiukan hakkasin nyrkkeilysäkkiä
- Yleistä ihmettelyä

Opetteluun meni tämä kerta, treeni oli tehotonta. Jatkan liikkeiden opettelua. Osaan sitten suunnitella treenin omalle mieltymyksille sopivaksi.

Selkää vahvistavia liikkeitä kaipaisin heti ja nimenomaan niitä syviä lihaksia selässä. Ne juuri vahvistavat selkänikamien välisiä liitoksia. Tässä iässä selkärangan iskunvaimentimena toimivat nikamarustot alkavat menettää kimmoisuutta (nestettä). Tämä vaje kuulemma tulisi korvata syvien selkälihasten vahvistamisella (kiitos fysioterapeutti). Fysioterapeutti opetti selkäliikkeen , jossa selkäpenkissä jännästi pienin liikkein väreilytettiin selkää kierosuunnassa (vaikea kuvailla). Liike vaati kuitenkin selkäpenkin. Tätä voin punttisalin puolella harjoitella.

GI:stän piti mainita. Tästä saisi pitkän tarinan, mutta samaa asiaa löytyy internetistä. Sanon lyhesti. GI taulokossa on kerrottu ruoka-aineiden hiilihydraattien suhteelliset imeytymisnopeudet. Ongelmana GI-taulukoissa on se, ettei ne kerro kuinka paljon ruoka-ainetta on GI:n määrittämiseen käytetty. Usein GI:n määrittelyssä vertailukohtana käytetään valkoista leipää, joka sisältää 50g hiilihydraattia. Huomaa, ettei kerrota valkoisen leivän kokonaismäärää. Leipä syödään ja mitataan tasaisin välein verensokerin muutos. Samoin muille ruoka-aineille GI määritetään samalla periaatteella. GI määritykseen ruoka-ainetta valittaan niin paljon, että se sisältää 50 g hiiilihydraattia. Normaalissa elämässähän ruoka-aineiden määrä vaihtelee , eikä hiilihydraattimäärä ole vakio. Niinpä GI-taulukko ei ole käytännöllinen. Jossakin tapauksessa saat syödä paljon ruoka-ainetta, jotta saisit siitä 50 g
hiilihydraattia. Niinpä jos ruoat valitaan suoraan GI-taulukon perusteella, niin tn. mennään metsään. (Huom) Glugose load taulukoissa otettu huomioon ruokamäärä ja niillä on käytännössä helpompi määrittää aterian vaikutus verensokeriin. Lisäksi pitää ymmärtää, ettei GI tai GL kerro mitään ruoan proteiini ja rasvapitoisuuksista, joten pelkästään GI:tä ei mielestäni voi käyttää laihdutusmetodina. Hiilihydraattien imeytymisnopeus on hyvä kuitenkin pitää mielessä, koska se myös vaikuttaa insuliinieritykseen. Liiallinen insuliinieritys on haitallista (pitkä tarina). Lisäksi hitaasti-imeytyvällä hiilihydraatilla saadaan matalampi, mutta pitkäkestoisempi verensokeri (=pitää näläntunteen poissa pidenpään). Itse ajattelin vain syödä kuitupitoista ruokaa paljon, niin en tarvitse erikseen laskeskella imeytymisnopeuksia.... aterian kokonaisuus vaikuttaa kokonaisimeytymisnopeuteen....

-XX