Herra X, mua kiinnostaisi kuulla, minkalaisia kommentteja olet kuullut perheelta/tyokavereilta/muilta keventyneesta olemuksestasi, oletan, etta ero on huomattava, olethan jo hoikkaa poikaa..? Ma en ikina kay McDonaldsissa, mutta muistan jostain lukeneeni etta noi salaatit on toooosi energisia, tyyliin enemman kaloreita kuin hampurilaisissa. Eikos muita ruokapaikkoja ole kuin McDonalds, come on, pahoittelen, etta esiin tulee aatepupu, mutta en voi kasittaa, etta ihmiset vielakin kay jossain McDonaldsissa kun ihania, IHMISTEN omistamia ja rakkaudella pitamia lounaspaikkoja on joka kulmassa.. on ihan eri asia syoda jossain sellaisessa paikassa, josta huokuu, etta paikan pitajaa kiinnostaa, mita siella syodaan ja millainen ilmapiiri on kuin jossain tehoravintolassa, kuinka McDonaldsissa edes voi pitaa rentouttavan tauon? Sorry..

http://www.pcrm.org/health/reports/fastfood_salads.html

Kyselit Bunny muiden reaktioista olemuksestani. Tässä tulee vastauksia, vaikka periaattessa en ole halunnut perhettäni sotkea blokikirjoituksiini. Vaimoltani olen saannut niukasti kommentteja, vaikka tiedän hänen arvostavan sitä olemusta, jonka näki minussa 12 v sitten. Hiljaisuus liittyy omiin mahan toimintaa liittyviin ongelmiin (maha kestää suurinpiirtein Yosa-valmistetta, hapankorppua, makaronia,ja jotain ihme sotkuja, uuh)... Sain kannustavimman kommentin 7 vuotiaalta tyttäreltäni, joka ihmetteli mahan katoamistani - olin otettu. Myös 10 v poikani on maininnut laihtumisestani. Lapset eivät muista nähneensä isää hoikkana. Laihdutuksen alkuaikoina lapset härnäsivät minua karkkipäivinä. Söivät vieressäni karkkia ja tarjoilivat sitä innokkaasti. 10 v poikani on ollut innoissaan näistä voimisteluliikkeistä, esim burpees. Sosiaalinen siskoni huomaa aina minussa kaikki pienimmätkin muutokset, vaikkakin kommentoi vain hyviä. Huvitti, kun sisko jo laihdutusviikolla 3 ilmoitti naamani kaventumisesta. Kommentteja myös vaatteiden löysyydestä. Siitä innostuneena hänkin päätti aloittaa ainakin karkkilakon. Äitini on lähinnä huolissaan väsyneestä olemuksestani ja muistutti syömisestä (tämä tulkitaan, että olen todellakin laihtunnut). Toki myös huomasi laihtumisen. Työkavereistani on irronnut sen verran, että eräs kaveri totesi "sen todella näkee, että olet laihtunnut" (toivottavasti en ole antannut työkavereistani ihan kauheaa kuvaa. On ne toisaalta ihan kivoja, ja mulla on yksi inhimillisimmistä ja mukavimmista pomoista). Esimerkilläni olen saannut Espoon kaverini vaimon innostettua laihdutuskuurille. Sain kuulla viikonloppuna myös sieltä suunnalta kommentteja isoista vaatteista -komerosta ei enää löydy pienempää. Tänä aamuna myös Espoon kaverini ilmoitti alkavansa säännöstellä syömisiään esimerkkistäni innostuneena..... kaikesta huolimatta tässä on vielä työmaata. 80 kg tavoite. JOs joskus juoksen maratonin, niin olisi hyvä tiputtaa paino 75 kg:n. Hmm. Loppujen lopuksi ystäväpiirini on pieni täällä Tampereella, vaikka foorumilla olen saattannut antaa erilaisen kuvan. Viimeiset 10 v on mennyt kotiaskareissa + töissä, valitettavasti. Syksyiset hehkutukseni Tampereen hengailuista positiivisessa seurassa ynm on ihan totta. En jaksa kertoa tästä enempää, etten saa Akonan:lta bannia forum:lle ja pitääkseni tämä vastaukseni neutraalina. Ymmärrän kyllä huolesi McDonald:sta, siis ruokakultuurista ylipäänsä sekä myös ruokien terveellisyydestä. Laihdutuskuurini aikana olen itsekkin ymmärtännyt hampurilaisten/ranskalaisten rasvaisuuden. Olen huolissani lähinnä lapsista, jotka rasvaa kritiikittä syövät. Tehoruokalana en McDonald:a en ole ajatellut - (on se sitä=max voitto). Olen myös tietoinen salaattikastikkeen energiapitoisuudesta ja siksi olenkin syönnyt vain puolet pussista. Nyt kun luin antamasi linkin, niin tajusin myös kolestrolinäkökulman. Sitä terveyspointtia en ole huomioinnut aikaisemmin. Kiitos kiinnostuksesta !

Onnittelut hienosta laihdutusprojektista ja elämäntapamuutoksesta :). Kuten olet jo huomannut, uusi olosi ja olemuksesi aiheuttaa hyvää mieltä sinulle ja kannustaa myös muita pyrkimään samaan. Se on hienoa se :). ONNEA! Pakko avautua hieman. Minä olen aina liikkunut ja pitänyt huolta itsestäni ja se taas aiheuttaa osittain paheksuntaa ihmisissä. Sitä pidetään ortoreksisenä ja narsisitisena elämäntapana. On siis ikään kuin hyväksytympää olla lihava ja sitten laihtua kuin pitää itsestänsä huolta säännöllisesti. Hieman kärjistäen, mutta ymmärsit kai pointin. Kommentteja löytyy tähän tapaan "mitä sä nyt noin paljon liikut, kun olet jo niin hyvässä kunnossa". "Ai, et voi syödä kakkua", ja ilmeet on juuri niin paheksuvia kuin olla ja voi. Minä olen valinnut tämän elämäntavan ja se ei ole muilta pois tai se ei aiheuta muille pahaa. En ymmärrä miksi se aiheuttaa päänsärkyä joillekin. Lähinnä hieman huvittavaa, mutta hämmentävää. En suinkaan ole herkkujen tms. totaalikieltäytyjä. Kaikkea voi syödä vähän. Syön sellaista mikä minulle maistuu ja McDonald:sin hamppis on yksi minun herkuistani. Aika harvakseltaan se uppoo, mutta kun uppoo, niin ihanlta maistuu :). Tsemppiä sinulle projektiisi. Nauti hyvistä fiilareista.

Ciru – kiitos kommentista (vaikka ei mun blogi olekaan). Itse olen vahan siirtymassa ‘normielamasta’ paljon urheilullisempaan ja se nayttaa joskus olevan ulkopuolisten vaikea hyvaksya. Samoin, en mina kenellekaan halua pahaa, oma elamani se on, talla tavalla haluan elaa. Enka kritisoi muita heidan valinnoistaan. Saisipa rauhassa liikkua ja syoda niin kuin haluaa ilman kohotettuja kulmakarvoja ja selittelya. Mutta en anna periksi. Niin kuin et ole antanut sinakaan, ja oletkin aina kannustava esimerkki!

Luin mielenkiinnolla vastauksen muiden suhtautumisesta laihtumiseen/ laihdutukseen, sillä olen miettinyt asiaa ÄksÄksän blogia lukiessa. Bunny ehti esittää kysymyksen ensin:) Ciru ja Bunny ovat ehtineet sanoa jo samoja ajatuksia, mitä olen itse ajatellut. Terveelliset ruokailutottumukset ja liikuntaharrastukset tarttuvat, olen itsekin huomannut. Konkreettinen lähipiirissä tapahtuva muutos innostaa miettimään omaa terveyttä ja kuntoa. Mä olen samaa mieltä Bunnyn kanssa McDonaldsista. Kannattaa katsoa dokumentti Supersize me, missä terve mies syö kuukauden mäkkärissä. Muutos on radikaali, vaikka dokumentti onkin kärjistävä, harva ihminen syö oikeasti pelkkää roskaruokaa. Hampurilaisateria satunnaisesti on ok, mutta McDonalds on niin tehoravintola kuten Bunny sanoi. USA:n annoskoot dokumentissa olivat todella valtavia, jättiateria maksoi tyyliin 5 senttiä enemmän kuin normaalikokoinen, mikä innosti ihmisiä ahmimaan valtavia määriä. Jättiateria oli oikeasti todella suuri. Dokumentin jälkeen halvat jättiateriat vedettiin pois markkinoilta. Ja McDonoaldsin tapa houkutella lapsia roskaruuan pariin: mainonta, pelle, lelut, synttärikutsut (olen itsekin ollut lapsena muutaman kerran kavereiden synttäreillä mäkkärissä, mikä on puhdasta mainontaa, esitellään lapsille rvaintolaa, syödään hampurilaisia ja kerrotaan kuinka kiva paikka mäkkäri on jne.). Itse söisin pikaruokaa mieluummin muualla, jos voi valita. Kerran olen amerikan mäkkärissä syönyt ja silloin sain kyllä samankokoisen aterian, mitä Suomessakin tarjotaan. Hauska huomio paikassa oli, että seinällä oli kyltti missä luki kauanko paikassa saa istua ja syödä. Aika oli muistaakseni noin 20-30 minuutin luokkaa. Suomessa en ole ikinä törmännyt vastaaviin kytteihin, enkä tiedä käytetäänkö muualla vastaavia, mutta kuulostaa kyllä aika amerikkalaiselta touhulta. Itseänikin hämmänetää vastaavat kommntit, mistä Ciru ja Bunny ovat kertoneet. Ihmiselle taitaa tulla huono omatunto omista syömisistä kun hyvinvoiva ja hyväkroppainen ihminen ei syö tarjottua kakunpalaa. En tarkoita tällä itseäni, mä en näytä niin fitiltä, mutta kaikenlaisia komentteja silti joskus kuulee. Toiset ajattelee liikunnan olevan jokin ikävä välttämättömyys, jotta voi saavuttaa hyvän vartalon. Esim. Olin menossa spinningiin "Ei sun tarvii jumppaa kun sä oot jo ihan timmi, ei sun tarvii laihtua" Monien on vaikea ymmärtää, että haluaa syödä terveelisesti eikä viitsi puputtaa kakkua välipalaksi jos ei satu tekemään mieli makeaa. Ja kommentit, että tyyliin että "et sä voi lihoa kun sä liikut noin paljon" ei salitreeni niin valtavasti kuluta.. Sorry, tuli taas vähän avauduttua.

Kiitos Ciru onnitteluista! Omaltakohaltani sanoisin, etten vielä ole törmännyt teidän molempien kaltaisiin elämäntyylin ihmettelijöihin. Mietin hetken asiaa. Oikeastaan toisista arvostelevasti ajatteleivat voisivat katsoa itseään peiliin. Mitä väliä toisen elämäntyylillä on, jos se vieläpä on terveellinen tai urheilullinen. Miksi toisesta pitää ajatella pahaa ? Myönnän, olen itsekkin ajatellut ! Tälläisten arvostelijoiden kannattaisi itse miettiä miltä tuntuu, jos joku ajattele samalla tavalla itsestäsi. Joskus tuli vain mieleen, että onko helpompi ajatella toisesta negatiivisesti kuin positiivisesti. Noh, sitä voi jokainen kokeilla. Keski jostakin ihmisestä hyviä puolia. Onx se helppoa ? Tsemppia molemmille valitsemallanne tiellä :) -xx

Onko ihmisistä helppo löytää hyviä puolia kysymykseesi vastaisin, että on hyvinkin helppo löytää juuri niitä hyviä puolia. Se on mielestäni hyvin pitkälle siitä kiinni mitä haluaa ihmisistä hakea/löytää. Kuinka positiivinen luonne on ja erityisesti voiko itse hyvin. Huonosti voivan ihmisen on ehkä vaikea löytää hyvää muista ja elmämä saattaa muutenkin näyttää synkältä ja pessimistisyys jyllää. Kun taas itsellä on hyvä olla, niin näkee hyvää ympärillään ja voi vilpittömästi myös iloita toisten onnesta ja hyvästä olosta :). Silloin myös harvemmin on suurta tarvetta arvostella negatiivisesti toisten elämäntapoja.

Jatkan viela ihan vahan, sillakin uhalla, etta menee valituksen puolelle. Nimittain esimerkiksi nyt kun olen jattanyt alkoholin, kuulen todella arsyttavia kommentteja, esim. Oletko hullu? Come on, ala ole tylsa. Tai jos haluan menna perjantai-iltana salille, en suinkaan kuule kannustavia kommentteja vaan ihmiset yrittavat jopa saada mut perumaan salikayntini ja lahtemaan baariin.. juomaan viinaa. Ahhhaah, mahan alan kuulostaa ihan helluntalaiseselta. Mutta etta ylipaansa olisi mukava saada osakseen ymmarrysta edes. Ei muuta. Tai saada rauhassa kieltaytya kahvipullasta tai jalkiruoasta ilman tuputusta. Tai ehka olen itse sitten herkka kommenteille ja kuulen ne itse vaarin. Mutta ei haittaa, elama jatkuu.

joo, mun puolesta Rasvanpolttoa blokissa voi avautua, saarnata, olla millä mielellä tahansa tai vaikka heittää kuperkeikkaa niin kauan kuin mode sen hyväksyy. Ihan piristävää keskustelua. Heitän omat ajatukset lyhyesti --- Kaikille: olen yllättynnyt, kuullostaa uskomattomalta, kuinka kaverinne voi suhtautua tuolla tavoin urheiluharrastuksiinne. ---- Mandee, taidettiin kirjoittaa samaan aikaan, kun en aikaisemmin huomannut kommenttejasi. Kaverini ilmeisesti kertoi tuosta Supersize me dokkarista. Olin järkyttynyt siitä kuinka nopeasti burgerit alkoivat heikentää terveyttä. Itsekkin, kun olen ahminnut BigMac aterioita ---- Ciru, sama mieltä, että hyvä mieli auttaa näkemään myös hyvää toisissa. Joillakin se tulee lahjana ja jotkut joutuu sitä opettelemaan. Vaikka kylläkin kaikilla on varmaankin heikot päivänsä, se sallittakoon :). Heh, heitin aikoinaan kysymyksen itselleni ja mun oli vaikea yksilöidä hyviä puolia toisista tai se ei tullut luonnostaan. Se avasi omia silmiä. -- Bunny, Kari-Pekka Kyrön lausahduksesta: "Suomen hiidossa oli doping kulttuuri" sain aikoinaan ajatuksen "Suomessa on alkoholikultuuri" (soveltuu Englantiikin). Niin, alkoholin nauttiminen on niin sisällä kulttuurissa, että alkoholittomuutta pidetään hulluutena. Voin kuvitella sulla olevan ongelmia selittää juomattomuutta ystävillesi, varsinkin kun et ole helluntalainen. Helluntalaisilla on se hyvä puoli, että niillä niin hihhuli maine, että juomattomuus ei paljoa outoutta lisää (sanon tän helluntai-ajokortin omistavana, 10 v pois sieltä, tosin hengaillut viimeaikoina Nokia Missio:ssa). Jos kaverit ei sua tuollaisen takia hyväksy, etsi uudet. Luulen sosiaalisilla taidoillasi kaverita löytyvän. -xx

Niin juuri, olenkin miettinyt uusien sporttiystavien hankkimista. Pienena sanottiin vaan, moi, ootsa mun kaa tai ootsa mun kaveri. No ei, kylla mulla on ihaniakin ystavia. Ehka ma olen vaan ollut bileaikoinani niin jarkyttavan hauskaa partyseuraa, kun on poydillakin tullut tanssittua, osaan juoda kommarishotteja ja mut yleensa viimeisena aina sai pakottaa/lahjoa bileista kotiin (ja silloinkin vaan jatkojen kautta), etta ehka ne vaan harmittelee, kun viihdyn nykyaan tekemassa jotain ihme vatsalihaksia perjantaisin JA lauantaisin, kaikkea IHAN hullua. Ehka bileet on muuttunut tylsiksi. Mutta kylla ne sitten ymmartaa loppujen lopuksi ja kylla ne muistaa mua kannustaakin ja vitsailevat mun vasemmasta koukusta. Mulla tuli muuten mieleen tanaan, etta taalla (kehossa) on kiva pieni joukko ihmisia, tanaankin on ollut kiva seurata keskustelua, henki on meilla hyva ja kannustava, eiks je? Ja ollaan kaikki kuitenkin iloisesti erilaisia. Virtuaaliystavyytta ilmassa ja ehka vahan virtuaalilaheisenrakkauttakin. Hyvaa yota kaikille sanoo pupu ja kiitos kaikille olemassaolosta ja tehdaan tasta maailmasta hieno paikka! Pus pus!

Okei, kaverisi onkin enemmän riippuvaisia sun seurasta. Tämä selostus valotti asiaa. Olishan pitännyt arvata. Oon kyllä ajatellut samansuuntaisesti kommenttisi loppuosan kanssa. Jännää, että olen ajatellut juuri sanaa virtuaaliystävät. En aikaisemmin näin ole ajatellut, vaikka tietokoneiden parissa pitkään olen ollutkin tekemisissä, mutta pysytellyt poissa keskusteluista. Tänne vaan ollut helppo kirjoitella. Rasvanpolttoa blogikirjoitus kylläkin piti alunperin olla monologi, mutta hyvä näin. -xx