Tänä aamuna vaaka näytti tasan 71,8 kg. On tässä ollu projektina tosiaan ennen juhannusta päästä tavotteeseen, alunperin suunnittelin sen jo kesäkuun alkuun, mutta tuli vähän mutkia matkaan. Kymmenen kiloa kevyempi, kieltämättä näkyy ja tuntuu jo jossain.

Aika epätodellinen fiilis, tammikuussa koko tavoite oli vielä niin kaukana, ettei sitä oikeen osannu ajatella. Nyt ku on puolisen vuotta ahertanu tän -10 tavotteen kanssa ni tähän tää nyt sitte loppu. Toisaalta tekemistä on vielä, et syksyyn mennessä tavotteeks on asetettu kutosella alkava lukema vaakaan. Mut pahin on jo takana ja tästä on sit hyvä lähtee jatkamaan kunhan saa ne tulevat juhannuskilot sulateltua pois :D Varmaan blogin pito hiljenee tässä taas, mut päivittelen tätä kun jaksan. Kevyttä kesää vaan :P

-10 kilon tavoite on lähestymässä ja maaliviivan voi jo melkein nähdä. Vappu meni railakkaissa merkeissä ja äitienpäivänäkin tuli herkuteltua, mutta muuten olen yrittänyt tässä muuton ja viimeisen koeviikon keskellä jaksaa vielä pinnistellä miinuskaloreilla. Kesä lähestyy ja tänä vuonna en aio maata pelkästään laiskana terassilla, vaan tarkoitus on liikuttaa evänsä lenkkipolulle ja kuntosalille. Biitsillekkin voisi uskaltautua uimaan kun pahin ihrakerros on sulanut pois. Vanhat vaatteet alkavat sopia päälle ja jotkut viimekesäiset kuteet ovat käyneet jo liian isoiksi :) Projekti ei ole kuitenkaan ohi, vaan kesän jälkeen vaa'an olisi paras näyttää kutosella alkavia lukemia. Lokakuun 21. päivä tulee neljännesvuosisata mittariin ja siihen mennessä suunnitelma oli pudottaa yhteensä 15 kiloa vuoden alusta. Olisi muutenkin kiva jos painoindeksi olisi siellä normaalipainon puolella eli siitäkin voi sitten vuoden loppuun karistaa vielä viimeiset rasvat.

Ihan pienessä hetkessä nämä läskit eivät tähän mahanseudulle ole kerääntyneet, joten eivät ne yhdessä yössä kyllä lähdekään. Varsinaisesti ylikiloisena olen ehtinyt kuitenkin viettää vain 4 vuotta ja varmasti vain parempi puuttua asiaan ennen kuin vaaka näyttää 100 kiloa ja ylipainohistoriaa on 20 vuotta. Eipä hirveästi innosta sellaisetkaan vaivat kuin diabetes, kihti tai veritulppa. Muutenkin hyvä pitää itsensä liikkeessä ja edes perushyvässä kunnossa niin ei tarvitse miettiä kävelykeppejä ja rollaattoreita ensimmäisenä kun pääsee eläkkeelle (mikäli sellaista käsitettä enää 40 vuoden päästä tunnetaan...)

Paras fiilis koko projektin aikana on ollut oma onnistumisen tunne: eihän tämä nyt mikään mahdoton tehtävä ole! Vaikka homma etenee välillä rasittavan hitaasti, kilot ovat jatkuvasti olleet sulamaan päin ja tuloksia on tullut. Nyt vitosvaihde silmään niin kesäkuussa juhlitaan 10 kilon karistamista :)

Kaupan hyllyltä on löytynyt uusia laihduttajalle sopivia muonia: vaikka pussikuurilla en olekaan, niin Nutrilett Eat Well-pastat ovat olleet ihan kelpo lounasruokaa ja Valion ProFeel-mansikkarahka oli myös hyvää vaihtelua maustamattomaan maitorahkaan. Toisaalta sokeroimaton mustikkakeitto ja perusrahka ovat kelvanneet tähänkin mennessä, mutta esim. töihin evääksi ihan hyvä idea. Tällä hetkellä sapuska ei tuota enää niin pahasti päänvaivaa kuin alussa ja nyt on oppinut pikkuhiljaa arvioimaan ruoan kalorimääriä ilman ravintolaskuriakin. Koitan tuonne laskuriin silti merkitä nuo syömiset edes suuntaa-antavina määrinä, näkee samalla päivällä saadut ravintoaineetkin. Liikaa ei kuitenkaan kannata stressata, stressi kuulemma lihottaa :D

Vähään aikaan en ole jaksanut päivitellä blogia, vaikka aikaisemmin tekstiä tuli melkein joka viikko. Toisaalta projekti on vähän junnannut paikallaan eikä mitään ihmeellistä kerrottavaa ole pahemmin ollut niin enpä viitsi pelkän näppiksen hakkaamisen ilosta tänne runoilla.

Nyt on tilanne kääntynyt parempaan, eilisaamuna vaaka näytti 75,3 kiloa. Pakko oli tarkistaa lukema vielä kahteen kertaan uudestaan, mutta uskottava se on. Pääsiäisen jälkeen se näytti melkein 2 kiloa enemmän ja olin jo luopunut toivosta päästä tavoitteeseeni ainakaan kesäkuun ensimmäiseen päivään mennessä, mutta nyt taas vaikuttaa paljon paremmalta.

Kunto on parantunut huomattavasti, kävelin vaihteeksi portaat tänne 7. kerrokseen kun tulin edellispäivänä kotiin ja jos syksyllä raahauduin viimeiset kerrokset puolikuolleena ylös niin nyt enää lievästi hengästyin. Toisaalta kehittämisen varaakin on, kävin tänään ensimmäistä kertaa tutustumassa spinningiin ja eipä ole meitsin laji tuo pyöräily...Aika monotonista jalkarääkkiä, mutta ainakin sai nesteet liikkeelle. Katsotaan nyt menenkö vielä uudestaan, todennäköisesti en, vaikka tehokas treeni onkin. Sunnuntaina ajattelin mennä pitkästä aikaa zumbaan ja kokeilla onko se edelleen yhtä perseestä. Ei sitä tiedä jos vaikka mieli olisi muuttunut? Lenkkipolut ovat onneksi sulaneet ja pääsin viime sunnuntaina vetämään viime kesältä tutun lenkin Pirkkolan pusikossa. Ensi kuussa tulee tosin muutto eteen eli on etsittävä uusi ulkoilureitti jostain. Samalla pitää miettiä tuo sali/jumppapuoli uusiksi, olen tullut sellaiseen tulokseen että mihinkään pelkästään naisille tarkoitettuun kuntokeskukseen en halua liittyä uudestaan. Olisi kuitenkin kiva, jos tarjolla olisi ryhmäliikuntaakin eli täytyy alkaa selaamaan vaihtoehtoja.

Ruokapuoli on pysynyt aika samana kuin ennenkin, viikonloppuna vähän enemmän herkkuja ja viikolla tarkemmin diettimeiningillä. Vappuun mennessä olen ottanut tavoitteeksi painaa 74,x kiloa, joten tämä ja ensi viikko menee taas kalorilaskurin kanssa puuhastellessa. Tuosta on sitten enää vähän päälle pari kiloa lopulliseen tavoitteeseen eli -10 kiloon. On siis hyvinkin mahdollista saavuttaa se aikataulussa kun nyt jaksaa tsempata viimeiset mailit. Toukokuun puolivälissä helpottaa muutenkin kun kouluhommat jäävät tauolle eli aikaa on enemmän kuntoiluun. Kesätyökin tulee olemaan kuitenkin vain toimistossa istumista, joten ulkoilu ja muu liikunta on hyvää vastapainoa koneella datailuun. Ihan vielä en bikiniostoksille aio lähteä, mutta ensi kesä tullaan kyllä viettämään pienemmissä kuteissa!

Täytyypä todeta, että alkuinnostus kesti varsin pitkään. Vaikka takapakkejakin on tullut, ei ole tehnyt mieli heittää kirvestä kaivoon, vaan jatkaa leuka pystyssä eteenpäin. Taisteluväsymys alkaa kuitenkin iskeä ja viime viikolla oli todellakin sellainen olo, ettei tästä tule yhtään mitään. Tuntui etten yritä tarpeeksi, tuloksia ei tule riittävän nopeasti ja alkoi hiukan epäilyttää onko tilanne kesälläkään paljon parempi. 10 kiloa pois painosta varmasti näkyy jossain, mutta sekin on vain välietappi. Olen totaalisen kyllästynyt mahan ympärille kasvaneeseen vararenkaaseen ja haluan sen pois NYT enkä ensi vuonna. En ole kauhean kärsivällinen ihminen, joten hidas edistyminen ei paljon mieltä lämmitä kun bikinikausi jo uhkaavasti lähenee. Lisääntyneet kurssit koulussa ja työvuorot verottavat myös kuntoiluun käytettävää vapaa-aikaa, mutta yritän repiä itseni liikkeelle ainakin sen 4 kertaa viikossa. Olen yrittänyt motivoida itseäni uudestaan, mutta tässä on vielä todella paljon tehtävää. Urakka tuntuu hirveän isolta, joten keskityn nyt kesän -10kg tavoitteeseen. Jenkkakahvat tuskin ehtivät kokonaan sulaa siihen mennessä, mutta pienentyvät ainakin. Puoli vuotta elämästä on lyhyt aika, mutta dieetillä viikkokin on jo ikuisuus :D Lähtöruutuun en missään nimessä halua palata, 5 kilon tiputtaminenkin on ollut sellaisen työn takana ettei sitä kovin montaa kertaa halua tehdä uudestaan.

Dieetillä myös harmittaa se, etten pääse juurikaan leipomaan, mikä on kuitenkin ollut varsin mukava harrastus. Tykkään tehdä kakkuja, pullia ja muitakin jälkiruokaherkkkuja. Nyt näihin kaloripommeihin ei saisi sortua ja usein leivonnaisia tulee vielä niin paljon, että niistä riittää mussutettavaa koko viikoksi. Sen sijaan, että ottaisi kerran yhden kakkupalan, jääkaapissa on kokonainen juustokakku odottamassa syöjäänsä ja sitä tosiaan riittää joka päivälle...eihän siitä voi pitää näppejään erossa! Ainahan kahvilasta voi ostaa yhden leivonnaisen, mutta ei se ole sama kuin itse tehty. Onneksi pääsiäisenä on herkuille muitakin syöjiä, joten pääsen taas jauho- ja sokeripussien kimppuun. Jos leivoksista jää jotain yli, kippaan ne sitten kylmästi roskikseen etteivät jää omaan kaappiini kummittelemaan.

Yllä olevia minijuustokakkuja on edelleen jääkaapissa ja sen on ihan
p e r s e e s t ä! >(

Viime viikko meni dieetin suhteen vähän niin ja näin, keskiviikkona combat jäi välistä kun olin baarikierroksella koulukavereiden kanssa ja viikonloppu meni kosteissa merkeissä itämeren aalloilla. No, täytyy välillä osallistua noihin opiskelijabileisiinkin ja laivalla nyt päätin pitää täysin vapaata kaloreiden laskemisesta, ei sitäkään jaksa 24/7. Nyt onkin hyvä syy pitää tehokuuri, sillä tässä on melkein viikko lomaa ellei enempää työvuoroja ala ilmestymään kalenteriin. Edellinen tehoviikko tuotti mukavasti tuloksia ja lauantaiaamuna numerot vaa'alla tippuivat jo 76,3 kiloon :) Tänä aamuna en viitsinyt käydä katsomassa mikä tilanne oli viikonlopun jäljiltä, mutta huomenna sitten. Pahimmat turvotukset lähtee äkkiä kyllä liikkumalla pois. Olen nyt puolivälissä tavoitettani saada 10 kiloa karistettua kesäkuun 1. päivään mennessä ja tähän mennessä ihraa on sulanut 5 ½ kiloa! Eli aikataulussa ollaan ja sitä saakin vähän juhlistaa ;)

Odottelen tässä jo loskan ja jäiden sulamista että pääsisin lenkille. Kesää kohti tarkoitus olisi lisätä liikuntamäärää 5 kertaan viikossa, eli ainakin yksi kävely/hölkkälenkki tulee mukaan ohjelmaan. On kuulemma myös erinomaista rasvanpolttoliikuntaa eli sopii minulle täydellisesti.

Yleisesti ottaen dieetti on sujunut varsin mukavasti, en ole joutunut kärvistelemään nälässä tai luopumaan oikeastaan mistään, olen lähinnä kohtuullistanut/harventanut herkkujen määrää. Herkkupäivät on kyllä välttämättömiä, muuten tätä ei jaksaisi. Kaloreiden laskeminen ei mitenkään hirveästi aiheuta ylimääräistä vaivaa, ennemminkin saa mielenrauhan kun tietää kuinka paljon muonaa on lappanut naamaansa ja onko päivän proteiinisaldo tullut täyteen. Syön ihan tavallista ruokaa ja olen lisännyt kasvisten käyttöä, toisaalta ei ole ollut ikinä mitään angsteja kevyttuotteita tai lightjuomia kohtaan, joten niilläkin kalorimäärä kevenee helposti. Liikunta ei myöskään ole tuntunut erityisen vastenmieliseltä, tosin on niitäkin päiviä kun ei jaksaisi lähteä salille tai jumppaan, mutta jälkikäteen on aina tullut hyvä olo kun on vain nostanut perseensä sohvalta ja tehnyt jotain. Etenkin kun normaalisti päivät koostuvat pelkästä istumisesta, on ihan hyvä uhrata edes se 4-5 tuntia viikossa liikkumiseen. Varsinkin kun ilmat tästä lämpenevät on oikeasti kiva lähteä ulkoilemaan. Sitkeästi kun jatkaa liikkumista ja laskee kaloreita niin kyllä se läski lähtee satavarmasti. Mitään pussikeitto-salamasotaa tässä ei käydä, vaikka nopeat tulokset ehkä houkuttelisivatkin. Miinus puoli kiloa viikossa on ihan hyvä määrä ja mitään näännytystaistelua ei tarvitse sietää. Pysyy motivaatiokin paremmin yllä ja jaksaa liikkua kun voi syödä muutakin kuin kaalisoppaa.

Tällä viikolla olen toden teolla tsempannut kaloreiden kanssa, ihan -7000 kaloria en tavoittele vaikka kilo viikossa olisikin ihan hyvä hetkellinen spurtti. Viime sunnuntaista lähtien kalorisaldo on ollut noin 5350 kaloria pakkasella ja tänään on tarkoitus myös jättää ylimääräiset herkuttelut minimiin, jotta lukemaan voidaan lisätä vähintään -800 kcal. Tsemppiviikko jatkuu vielä ensi viikon lauantaihin, jolloin on taas tiedossa yksi botskireissu. Otin aiemmin tavoitteeksi painaaa 75 kiloa siihen mennessä, mutta epäilen jääväni tavoitteesta...Silti aion sulattaa läskiä pois niin paljon kuin mahdollista (järkevissä määrin).

Eilen kävin taas uimahallin salilla ja täytyy todeta, että tänä aamuna tiesi käyneensä. Kotikuntoilu on kätevää, mutta salilla saa mukavaa vaihtelua ja toisenlaista kuormitusta kroppaan kuin kotona. Varsinkin penkkipunnerrus ja maastaveto, joita ei kotioloissa pääse tekemään, ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Tai ainakin lihakset (ne pienet vähät mitä täällä ihrakerroksen alla ehkä on) tulivat kipeäksi :D

Yhtä asiaa ihmettelen saleilla (varsinkin tuolla naisten LadyLinella): mitä järkeä on käyttää jotain 2 kiloja painoja? 2 kg vastaa kahta maitopurkkia ja jokainen jaksaa sen verran nostella vaikka sata kertaa, joten mikä siinä kehittyy? Ei mikään. Jokainen tietysti treenaa tyylillään, mutta jos minulta kysytään, niin alle 5 kilon painoilla en näe mitään hyötykäyttöä. Enkä tosiaan ole mikään muskelikasa vaikka teen liikkeet niin, että 3 kympin sarjaa ovat oikeasti tiukassa saada tehdyksi. Jos salilla ei tule edes hiki, mitä järkeä on mennä sinne alunperinkään...Enkä nyt tarkoita, että sinne pitää mennä naama punaisena ähisemään sadan kilon tangolla (ellei halua), mutta jotain menee pieleen jos liikkeet eivät edes tunnu missään.

Onnistuin tällä viikolla saamaan pohkeet/penikat kipeäksi ja toivonkin, että ne ovat ehtineet palautua keskiviikon combatista huomiseen mennessä. En tiedä miksi ne vasta nyt ovat tulleet kipeäksi, mutta olen koittanut vältellä ylimääräistä hyppelyä ja juoksemista että ne parantuisivat. Tänään suunnittelin tekeväni hiukan keskivartalojumppaa, sillä eilinen salikäynti keskittyi lähinnä jalkoihin ja ylävartaloon.Varsinkin punnerruksia tehdessä tuntuu korsetti lösähtävn johonkin, joten jotain vahvistavaa harjoittelua tarvittaisiin tuonne pömppömahan alueelle. Punnerrukset ovat muutenkin aika haastavia, mutta ehkä jonain päivänä minäkin saan tehtyä edes pari miesten punnerrusta. Toistaiseksi mennään polvet maassa. Leuanvetoja olisi myös kiva osata tehdä, mutta katsotaan sitä sitten kun on se 15 kiloa ylimääräistä painoa lähtenyt kävelemään. :)

Talviloman jälkeinen ryhdistäytyminen onnistui varsin helposti viikolla, mutta perjantai ja lauantai eivät ehkä olleet parhaita päiviä mitä laihtumiseen tulee. Perjantai jäi vain pari sataa pakkaselle ja lauantaina mentiin kalorirajoista yli 600:lla. Tänään sentään sain korjattua tilanteen oikeaan suuntaan ja päivän saldo on -1100 kcal. Viikonloput selkeästi kaipaavat vielä hiomista.

Positiivistakin on silti tapahtunut, perjantaina kävin pitkästä aikaa punttisalilla ja uimassa. Salilla sai perus kotitreenin verrattuna uusia liikesarjoja, sillä pääsin tekemään maastavetoja ja penkkipunnerrusta. Myös jalkalaitteet toivat kaivattua vaihtelua iänikuisiin askelkyykkyihin. Miinuspuolena oli vain se, että uimahallin salilla oli suhteellisen paljon ruuhkaa ja osa ajasta meni tehottomaan palloiluun ympäri salia. Osa vempeleistä oli itselleni varsin vieraita ja totesin vatsalihasten hoituvan paljon tehokkaamin perinteisellä vatsalihaspenkillä kuin jossain ihme kääntöhärvelissä. Olin myös hävittänyt uimapukuni, joten töiden jälkeen kävin nopeasti shoppailemassa itselleni uuden. Arvoin kaupassa L- ja M-koon välillä, mutta en jaksanut mennä sovittamaan. Otin luottavaisesti M-koon puvun (tai ainakin henkarissa luki niin...), uimahallissa kiskoin sitä ylleni ja kyllähän se meni, mutta oli hiukan kittana päällä. Kotona sitten huomasin puvun olevan S-kokoa o_O Kun tästä kesäksi saa ylimääräiset ihrat sulateltua, niin senhän pitäisi kohta olla ihan sopiva!

Myös combattiin olen kerennyt tällä viikolla taas 2 kertaa. Täytyy myöntää, ttä lomaviikko ja uusi ohjelma heti alkuun palautti meitsin takaisin ekalle tunnille. Meni vähän sähläämiseksi ja tuntui, että puhti loppui puolivälissä tuntia. Kai se tästä taas lähtee...

Muonapuoli on tosiaan ollut viikolla ihan kondiksessa, mutta perjantaina ja lauantaina tuli otettua vähän ylimääräisiä nautintoaineita, jotka sitten näkyivät ruokapäiväkirjassakin. Omatekoiset burgerit voittavat kyllä maussa kevyesti mitkä tahansa hesen tai chicosin mätöt, mutta kalorimäärissä ollaan kyllä samalla viivalla. Alla oleva juusto-pekoniburger sisältää noin 700 kaloria... :F Siihen päälle vielä juomat, enpä halua edes ajatella.

Tänään sitten vähän kevyemmällä linjalla, löysin vanhasta KG-lehdestä tuorejuustotäytteisten broilerifileiden ohjeen, mikä toi mukavaa vaihtelua tylsiin pannulla paistettuihin kanankappaleisiin. Homma toimii niin, että spoilerifileen sisälle laitetaan tuorejuustoa (itse käytin viola 2% maustamatonta ja laitoin itse mausteeksi tuoretta valkosipalia ja pippureita), ympärille kääritään pekonifile (joku hk amerikanpekonifilee, 9%-rasvaa!), suljetaan paketti cocktailtikuilla ja laitetaan uuniin noin 15 minuutiksi. Lisäksi keitin pottuja ja tein salaatin, johon lisäsin raejuustoa ja kevyt-salaatinkastiketta.

Nälkä lähti varsin tehokkaasti ja tosiaan jos peruskana alkaa kyllästyttää, niin suosittelen kokeilemaan.

Olen tässä myös ehtinyt testailemaan proteiinipatukoita välipaloina. Niitä voi lähinnä käyttää karkkien korvikkeena, mutta joskus olen vetäissyt sellaisen myös ennen jumppaa jos tarvitsee pientä energiabuustia. Maut on ihan ok, minttu-suklaa Protein Delight maistui Pätkikselle ja suklaan makuinen QNT Full Protein Bar oli oikeastaan aika tehokas suklaanhimoon, sen jälkeen ei jaksa edes ajatella suklaata (oli sen verran tuhtia kamaa). Omat suosikit löytyvät sieltä banaani/karamelli-välimaastosta, mutta en siltikään ole mikään patukoiden vannoutunut fani. Lisäksi ne maksavat jonkin verran, mutta karkin korvikkeena ihan toimiva idea. Jos päivän proteiinisaldo uhkaa jäädä vähäiseksi, olen yleensä syönyt kinkkuja tai kevytjuustoa. Myös munakkaita paistelen silloin tällöin, ilman rasvaa teflonpannulla.

Hedelmiä ja vihanneksia pitäisi varmaan syödä silti enemmän. Puoli kiloa päivässä on aika iso määrä, jossain vaiheessa haluaisin päästä siihen pysyvästi enkä vain muutamana päivänä viikosta. Pähkinät aiheuttavat myös päänvaivaa, ne ovat hyviä ja terveellisiä, mutta aikamoisia kaloripommeja. Pussillinen cashew-pähkinöitä häviää sen siliän tien kun niitä ostaa. Ne on melkein kuin karkkeja, kun tietää että avattu pussi lojuu jossain, sieltä on pakko käydä jatkuvasti napostelemassa. Lopulta huomaa vetäneensä melkein 600 kalorin edestä pähkinöitä....wtf!? Kai se parempi on kuin pussillinen karkkeja, mutta lopputulos vaa'alla on lähes sama. Vaakalukemat ovat jämähtäneet paikoilleen, joten tässä on vähän kirittävää kesäksi. Sen takia aion olla entistä tarkempi viikonlopun mättöjen suhteen, koska tässä suossa on rämmitty aikaisemminkin. Luovuttaminen ei tällä kertaa ole kuitenkaan vaihtoehto.

Talvilomalla pääsi dieetti vähän lipeämään lapasista, tosin mitään katastrofaalisia mässypäiviä ei ollut, mutta selvästi tuli löysäiltyä niin liikunnan kuin ruuankin suhteen. Puntteja ehdin sentään nostelemaan maanantaina ja perjantaina, joten ihan toimettomana ei ole maattu sohvan pohjalla. Perjantaina sainkin iloisen yllätyksen kun hauiskäännöt menivät jo 9 kg painoilla :) Yritin myös lisätä kulmasoutuun pari kiloa lisää, mutta tekniikka alkoi kärsimään eli täytyy vielä tyytyä kevyempiin puntteihin.

Etukäteen pientä kämmenten hikoamista aiheuttanut laivareissukin meni suhteellisen hyvin. Tuli myös todistettua että sieltä selviää kotiin ilman krapulaa! Taktikoin reissun niin, että syömiset olisivat mahdollisimman järkeviä; tiistaina söin kotona normaalin kevyen päiväruoan ja illalla hain botskin tapas-baarista viinilasin kera muutamat pienet snäksit. Paljon parempi vaihtoehto kuin mättää mahansa täyteen buffetmuonaa ja sitten kieriä hyttiin availemaan housunnappeja. Seuraavana päivänä aamupalalla kiersin pekonipisteen kaukaa ja valitsin lautaselle lähinnä kaloja ja ruisleipää. Lisäksi join tietysti kahvit ja tuoremehut sekä hain hedelmiä jälkiruoaksi. Aamupalabuffetissakaan ei tarvitse syödä kaikkea mitä tarjolla on. Aamiaisen jälkeen tuli kierreltyä ympäri Tukholmaa ja siinä sai samalla vähän raitista ilmaa ja liikuntaakin. Illalla tuli syötyä laivan ravintolassa tartar-pihviä, tonnikalaa kasviksilla ja uuniperunalla sekä jälkiruokaherkuksi tiramisua :P Tuli juotua muutama lasi kuohuvaa, kalja ja vähän punaviiniä eli mitään änkyräkännejä ei oltu vetämässä. Seuraavana aamuna hain cafeteriasta kahvin ja juustoruisleivän, eli aika perusmuonilla mentiin. Ainoa oikeastaan hermostuttava hetki iski ensimmäisenä iltana laivan TaxFreessä, kun pyöri siellä karkki- ja alkoholihoukutusten keskellä. Yhtään karkkisäkkiä ei kuitenkaan isketty kassahihnalle ja ostetut viinitkin ovat edelleen avaamattomina kaapissa. Juominen vähenee kummasti kun joutuu maksamaan baarissa.

Viikonloppuna taas oli menoa ja kotiolojen ulkopuolella tulikin mätettyä pitkästä aikaa pizza naamaan. Kinkku-ananas-aurajuusto on edelleen yksi parhaista, mutta loppupeleissä itse tehty lätty voittaa senkin. Pääsin myös todella pitkästä aikaa syömään muutaman sipulirenkaan ja täytyy todeta, että "addiktio" on laimentunut. Aikaisemmin paistelin niitä pellillisen kotona, mutta nyt riitti pari rinkulaa. Ei kuitenkaan mitään terveysruokaa, joten eipä niitä tarvitse vähään aikaan ostella. Tänään olen palannut takaisin ruotuun ja dieetti jatkuu kuten ennenkin, tavoitteet on sen verran korkealla, että nyt ei auta muuta kun ryhdistäytyä jos meinaa keventyä!

Puntarilukemat ovat edelleen laskusuhdanteessa, tänä aamuna päästiin jo 77,7 kiloon. 4 kiloa ihraa on irronnut 1,5 kuukaudessa ja täytyy myöntää, että se tuntuu myös kropassa. Myös punttien kanssa on päästy eteenpäin, ylöspäinpunnerrus menee jo kiloa isommilla painoilla. Tänään voisi ainakin testiluontoisesti korottaa muissakin sarjoissa painoja. Epäilen myös hapenottokykyni parantuneen, sillä combatissa en hengästy läheskään niin helposti kuin kuukausi sitten. Pieniä muutoksia voi bongata myös allaolevasta kuvasta, vasemmanpuoleinen on otettu tammikuun 2. päivä ja oikeanpuoleinen tänä aamuna.

Ihan täsmälleen samaan asentoon en onnistunut asettumaan, mutta kyllä tuosta oikeanpuoleisesta ainakin huomaa käsien hiukan kiinteytyneen ja mahan kohdalla on jotain pienentymistä havaittavissa. Naama nyt ei näy tässä, mutta kuulemma siitäkin on turvotus lähtenyt ja lärvi näyttää kapeammalta kuin ennen. Itse noita eroja on aika hankala huomata, mutta kai se on uskottava. :)

Ensi viikolla onkin varsinainen haaste edessä, laivareissuja kun ei varsinaisesti ole suunnattu laihduttajille (mitä muuta tekemistä siellä on kuin juoda ja syödä tai shoppailla viinaa ja karkkeja?). Raportoin loppuviikosta sitten miten kävi. Yritän myös tutkia onko siellä mitään keventäjälle sopivaa ruokaa ja voiko buffetissa syödä normaalisti (mikäli sinne tulee edes mentyä). Omat kokemukset laivojen buffeteista ovat mitä ovat; sapuskaa on liikaa, alkuruokien lisäksi ehkä jälkiruoat ovat oikeasti hyviä ja sillä hinnalla voisi syödä vähemmän, mutta paremmin ihan tavallisessa ravintolassa. Muutenkin buffetti menee lähinnä kaljan kittaamiseen (sehän on "ilmaista") ja maha on loppupäivän ihan turvonnut liiallisesta ruuan mättämisestä ja kaljanjuonnista. Olenkin jo muutamaan kertaan jättänyt buffetit kokonaan välistä ja syönyt jossain muualla.

Mutta nyt pulinat pois ja puntit käteen!

Pidin nyt ensimmäisen päivän, jolloin en merkannut kaloreita ollenkaan. Nyt kun on yli kuukauden ajan laittanut kaikki muonat ravintolaskuriin, tuntui koko ajatuskin ahdistavalta. Siksi vedin puolen tunnin lihaskuntotreenin päivällä, vaikka piti olla laittamassa ruokaa iltaa varten ja siivota kämppää. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut, kun piruuttani laskin pelkän herkkupäivän jälkiruoan kalorit. Kerron nyt teillekin, että creme brulee sisältää yli 400 kcal. Ei noi gourmet-illalliset tosiaan ole mitään laihduttajan ruokavaliota :D Tänään olikin sitten -1000kcal vajeella, että saisi edes jotenkin mitätöityä eiliset mätöt ja juomingit. Juomapuoli lähtee selvästi ihan liian helpolla lapasesta; aamulla oli hiukan krapulainen olo ja siinä tuli taas mietittyä niiden ruokaviinien+kaljojen tarpeellisuutta. Hiukan huolestuttaakin tuleva viikonloppu, kun pitäisi lähteä vielä radallekin. Tiedä mitä tulee...

Liikunta on alkanut maistua paremmin, ehkä siksi että on löytänyt "lajit", joita viitsii harrastaakkin. Aikaisemmin lihaskuntopuuhailu on ollut jotain onnetonta sähellystä, enkä löytänyt siihen mitään motivaatiota, etenkin kun tein liikkeet päin persettä. Nyt kun tietää miten homma toimii ja mitä on järkevä tehdä, on siihenkin puuhaan löytynyt mielekkyys. Pienikin painonlisäys motivoi :) Kun asettaa itselleen jotain selkeitä tavotteita, tuntuu treenistä olevan jotain hyötyäkin. Olen myös huomannut, että liian epämääräiset tavoitteet eivät toimi, tyyliin "yleinen kunto kohenee, kroppa kiinteytyy". No tietystihän ne ovat siellä taustalla, mutta eihän se ole mikään tavoite itsessään. Hyvä kuntokin on vähän kiinni siitä miten sen määrittelee ja jotain lukujahan siitä pitää saada tiskiin joka tapauksessa. Löysin jostain Fit-lehdestä jotkut ohjeelliset tavoitepainot käsipainoihin, joten otin kolmeen liikkeeseen tavoitteet: hauiskääntö 9-10kg, pystypunnerrus 10-12kg ja kulmasoutu 15-17,5kg. Tällä hetkellä tilanne on tämä: HK:7,5kg PP:6,5kg KS: 11,5kg. Tekemistä riittää, ainakin tuon pystypunnerruksen saralla, luulen että saavutan hauiskäännöllä nuo lukemat ennenkun pääsen pystypunnerruksessa edes ysiin :D Mitään tiettyä tavoiteaikaa en nyt osanut määritellä, kun ei ole mitään hajua miten nopeasti tuo kehittyy. Tosin ei tuo kulmasoudun 17,5 kiloa ole mikään kevyt o_O Aika taistelua on tuon 11,5 kilosen mötikänkin kanssa. Mutta pohjalta on vain yksi tie ja se on ylöspäin! Sitten kun noihin on päässyt, voi asettaa lisää tavotteita, tosin en tiedä kuinka paljon niitä painoja voi järkevästi lisätä, mutta se tuskin on kovin ajankohtainen asia ainakaan vielä.

Combat on jäänyt myös viikko-ohjelmaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ehkä paras puoli siinä on juuri intensiivisyys, syke on ylhäällä koko tunnin ajan ja saa vetää täysillä eikä sekään edes riitä :D Tunnin jälkeen olo on kuin saunasta tulleella, vihta vaan puuttuu. Siinä nyrkkeillessä ja potkiessa voi samalla poistaa ylimääräiset aggressiot. Liikkeet ovat myös tarpeeksi yksinkertaisia ja helppoja, ettei tarvitse hengästyneenä käyttää liikaa aivokapasitettia askelkuvioiden miettimiseen. Tekniikoita voi tietysti aina hioa, mutta kuka tahansa Tekkeniä pelannut tietää millaisia liikkeet suunnilleen ovat. Ja itselleni ei ole yllättäen tullut kertaakaan sellainen olo, että tää on ihan perseestä, vaikka jotkut itseäkin seriously vanhemmat jumppaajat hyppii siellä paljon ketterämmin ja ohjaaja vaikuttaa UFC-ottelijalta. Ryhmäliikuntatunneilla normaalisti vallitseva tekopirteä meininki puuttuu kokonaan, combattiin mennään "potkimaan äässiä", vaikka tarkoitus ei olekkaan osua keneenkään. Vois noita oikeita taistelulajeja kokeilla sit joskus myöhemmin, jos uskaltaa :D

Itse tykkäsin aikaisemmin käydä myös rauhallisemmilla jooga, pilates ym. tunneilla, mutta jotenkin ne tuntuvat tehottomilta ja jos joogaa haluaa oikeasti harrastaa, niin kuntokeskus on siihen täysin väärä paikka. Myös lihaskunto-tunnit, kuten pumppi, kehittävät lähinnä kestävyyskuntoa. Itse olen myös pyrkinyt tekemään liikkeet rauhallisesti ja oikein, pumppitunnilla ei aina ehdi keskittyä liikkeen tekemiseen ja siitä on pahimmillaan vain haittaa. Sain mm. polveni sököksi kun tein jalkakyykkyjä miten sattuu. Omat lajit löytyy kokeilemalla, sitä voi harrastaa vaikka kuviokelluntaa jos tykkää. En tiedä kyllä millainen vaikutus sillä on kunnon kehittymiseen, mutta luulen että siinä tavoitteet on jossain ihan muualla.

Liikunnankin harrastamisessa pitää tulla sellanen olo, että siitä on enemmän hyötyä ja iloa kuin haittaa ja vaivaa. Jos haluaa muuttaa elintapoja, niin kaiken a ja o on mielekkyys. Elämässä on paljonkin asioita mitä on pakko tehdä, vaikka ne on perseestä, mutta liikunnan ei tarvitse olla yksi niistä. Itse olen myös huomannut, että tavoitteista on hyötyä, jos on jotain mitä kohti pyrkii niin tekemiselle saa järkevän syyn ja motivaation jatkaa. Elämäntapamuutokset on valitettavasti myös hitaita, elämä ei salamaniskusta sitten kun olen sen 20 kiloa laihempi, muutos tapahtuu jatkuvasti ja tässähän sitä uutta elämää eletään koko ajan. Senkin takia kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä itselleen, koska ei se tästä olennaisesti enää muutu.
Ensi viikolla ajattelin motivoida itseni 5 kertaa liikkummaan :)