Enpä ole paljoa antanut itsestäni kuulua viime kuukauden aikana. Noh, kehon matkalla maailman ympäri olen sentään pitänyt lukua juoksu- ja pyöräilylenkeistäni.

Suomen suvi yllätti meidät helteeseen tottuneet keski-eurooppalaiset viileydellään, mutta se toki sopi mulle. Mökillä nautin luonnon rauhasta, lämmittelin savusaunaa, uin kirpakassa järvessä, soutelin pitkin järvenselkää, kiikaroin vesilintuja (kuinkas muuten).
Jä näin pikku-uikun ja kanadanhanhia! Vau, ornitologin päivä pelastettu!

Teimme yhden korpivaelluksen, jonka aikana sain tuta jälleen, miltä tuntuu juosta hyttyspilviä pakoon pitkospuita pitkin. Suuri eläinten ystävä kun olen, koetin vai hätistellä inisijöitä loitommalle, enkä läiskinyt niitä kuoliaaksi. Joo, tiedetään tiedetään, joskus mun eläinrakkauteni menee vähän överiksi!

Grillailimme joka ilta pitkälle yöhön ja aamuisin lenkkeilin ja uin. Yhden mökki-work-outin tein myös, juoksin mäkiä ylös alas, tein punnerruksia jalat halkopinon päällä ja vaikka mitä. Mieheni katseli touhuani riippumatosta ja pudisteli päätään. Viivin ja Wagnerin sanoin:
Kuva 1. (Viivu tekee vatsalihaksia) 16, 17, 18...
Kuva 2. (Wagner tulee huoneeseen) Miksi aina jumppaat?
Kuva 3. Viivi: Tulee mahtava olo! Kokeilisit joskus!
Kuva 4. Wagner: Minulla on muutenkin aina mahtava olo!

Häät menivät siinä sivussa, kirkko oli kuollettavan tylsä, safkat ok, morsian kaunis ja näin, mutta olin tyytyväinen, kun pääsin petiin klo 24. Tilasimme huoneeseen vielä sapuskaa ja nukahdimme tuota pikaa. Surkea bilettäjä olen totta tosiaan!

Joopa joo, täällä Saksassa jälleen, ja normaalit rutiinit. Töitä on paljon, joten treenit ovat olleet tylsän lyhyitä. Minä kun rakastan ylipitkiä kahden kolmen tunnin jyystöjä. jonka jälkeen ei enää tiedä omaa nimeään. Tällä viikolla olen juossut kaksi kymppiä ja pyöräillyt yhden tiukan 25:n, tänään oli tarkoitus soudella ergomeetterillä nyt aamusta, mutta taidan jättää sen väliin. Töistä mun pitäsi olla kotona seitsemän jälkeen, joten jos ei ukkosta, lähden pyöräilemään ja uimaan - täällä kun on aivan tajuttomat helteet.

Lihaskuntoa mun tulisi huoltaa paremmin, kesällä kun tykkäisin vain painaa pitkin metsiä. Pilatesta ja perusjumppaa punnerruksineen sun muineen toki teen, mutta rautaan ei tee mieli tarttua. Noh, luotan kehooni, että se sanoo, mitä se milloinkin tarvitsee. Joten jatkan triathlon-tyyppistä treeniäni, se maistuu näin kesäisin.

Terveiset kaikille, kuulumisiin!