Mari, yolliset terveiset Bunnylta, tosi kurjaa, mutta hei, sille ei nyt voi mitaan. Ajattele, tilanne voisi olla PALJON pahempi, jotkut vammat vaativat kuukausien kuntoutuksen, jotkut vuosien. Siihen nahden viikko ei ole yhtaan mitaan. Ymmarran turhautumisen, mulla on 13. liikkumaton paiva(!!!), mun flunssa meni tosi pahaksi. Tanaan ajattelin, etta hitto, ehka ma joudun ottamaan antibiootit, mutta ei, kuulemma vaan lepoa, tata on liikkeella, laakari sanoi, etta on raavaat (rakennus)miehetkin jotuneet tassa flunssassa sankypotilaiksi. Olin tanaan tosi masentunut, tyyliin, mulla ei ole elamaa. Perjantai on yleensa nyrkkeilypaiva, mutta mulla hyva jos henki kulkee, itse asiassa tanaan pahempi olo kuin eilen. Siina masentuneena ja itkua kiertaen tallustin toista kotiin ja yllatys yllatys, kaveri oli tehnyt ruokaa, eika mita vaan ruokaa, vaan janispaistia. Haha, jalkikateen vasta tajusin, etta illalliseni oli kannibalismia, pupu soi pupun. Hitto. No, sua ei ehka vegena lohduta mun kannibaaliset nautintoni, mutta pointti oli.. joskus ei voi mitaan, on pakko olla levossa ja ajatella, etta se on ainoa tie onneen. Kohta paaset taas metsaan, silla valin, nauti muista asioista, harjoittele uusia pilatesliikkeita tai jotain, kylla sa keksit. Paranemisia toivoo tuhma pupu.

I can feel your pain Mari :(. Liikkumattomuus on tuskaista. Voimia ja tsemppiä. Toivottavasti polvi paranee pian :). Minä olen myös flunssan nujertamana. Ei liikuntaa lähes viikkoon :/. Se on pahempi kuin itse flunssa.

Ja pitaa muistaa Mari olla iloinen ja kiitollinen niista monista liikutuista paivista ja siita, etta oma keho on kestanyt niinkin paljon kulutusta, se on ihan normaalia, etta valilla reistaa, vahan kuin auto; kayt huollossa ja tankkaat ja jatkat sitten matkaa.

Ps. Paranemisia myos Cirulle!

Voimia ja paranemista Marille, Cirulle ja Bunnylle! Onneksi kenellekään ei ole mitään pahempaa, aika nopeasti te varmaan pääsette taas treenin pariin. Vaikka lepäily ärsyttääkin ja saa melkein kiipeämään pitkin seiniä, voi asiasta löytää hyviäkin puolia. Jos olo ei muuten ole kauhean kurja niin tekee välillä ihan hyvää keskittyä muihin asioihin, kun on ylimääräistä aikaa. Pääkopallekin tekee varmasti hyvää, kun ei aina ole treenit mielessä, viakka tekemisestä nauttisikin eikä esim. luonnossa liikkumista ajttelisi aina treenninä. Parannuttua on taas uusi into liikkua ja on ehkä saanut uusia idoita, kun on vähän taukoa. Itse olin vähän nuhassa, muuta se meni onneksi ohi, mutta valmistauduin jo henkisesti treenitaukoon:) Tsemppiä!

Kauheasti kirjoitusvirheitä, en kerinyt lukea kommenttia läpi ennen kuin lähetin sen. (ei pitäisi tehdä mitään muuta samalla kun on koneella:) Arvatkaapa, mitä tässä samalla juon: ensimmmäistä green smoothieta. Piti kokeilla, kun täällä on niin paljon kehuttu. Tosi hyvää on, jopa parempaa kuin osasin odottaa. Tosin mun juomassa on hirveäti hedelmää, että aika pirtelöä on..:D Pinaattia, banaania, päärynää ja vähän vettä. Nämä vihreät juomat on varmasti flunssassa hyviä, ainakin jos on niin kipeä ettei "normaali" ateria maistu.

Mari,luulen kuntosi kestävän tämän sairausloman. Jaksat pyöräilllä ja urheilla levon jälkeen melkein yhtä hyvin. Lepo tekee hyvää, kunhan ensin paranet. Enemmän pakkolepo rassaa pääkopan sisällä. Kuten sanottu, voit löytää jotain uutta. Täältä Pirkanmaaltakin lentää paranemistoivottelut Marille ja muille vuodepotilaille.... Hmm, taitaa miehesikin olla urheiluhullu. Olen bongannut jo 3 lajia hälle.

Voi kun te olette kaikki ihania, kun jaksatte kannustaa ja lohduttaa! Ja kiva kuulla susta taas, Cirpukka! Oletko vielä kisoihin valmistautumassa, vai ovatko suunnitelmat muuttuneet? Joo, mä päätin olla masentumatta tänään ja lähdin aamusta pitkälle varovaiselle kävelylle. Ja se kannatti! Aamu oli kauniin aurinkoinen, mutta hyisen kylmä. Yleensä viipotan sellaista kyytiä, etten oikein ehdi keskittyä ympäröivään luontoo niin intensiivisesti kun haluaisin. Tähän aikaan vuodesta vesilinnuista ei paljon pääse muita kuin niitä runsaslukuisimpia (kuten kyhmyjoutsenia, sinisorsia ja nokikanoja) ihastelemaan, mutta onnistuin kuitenkin bongaamaan yksinäisen isokoskelonaaraan, joka lepuutteli jalkojaan kiven kielekkeellä joen kuohujen keskellä. Mutta oikea Höhepunkt oli vasta tulossa! Juu, tiedän, että 98% ihmisistä ei voi ymmärtää, miten linnut voivat olla jostakusta kiinnostavia, mutta kirjoitan nyt tästä silti! Koettakaa kestää... Kuulin korkean "pjiip" huudon, joka toistui parin sekunnin välein. Ensi ajattelin, että kyseessä täytyy olla jokin iso petolintu, mutta yhtäkkiä tajusin, että vain palokärki huutaa noin! Ja sieltähän se lehati suuren pyökin runkoon rummuttelemaan! Tajutonta. Palokärki on niin majesteettihen otus, puolimetrinen pikimusta, punabaskerinen jötikkä, joka rummuttaa kahdessa sekunnissa käsittättömät 30 kertaa puun runkoon. (Luulisi olevan buranalla käyttöä!) Ja näin oli lintuharrastajan päivä tällä kohtaamisella pelastettu. Hullua, miten pienistä asioista voi tulla hyvä mieli! Voikaa parhaiten Ciru ja BB, ja parantakaa itsenne kunnolla - sitten elämä maistuu taas!

Tämmöinen otus! http://www.nabu-aachen-land.de/pics/schwarzspecht1.jpg

Hyvä Mari, positiivisella mielellä vain hissuksiin liikkeelle. Luonto on ihmeellistä ja hyvin kiehtovaa. Itsekin tykkään kovasti seurata luonnon ja eläimien tapahtumia. Se on hyvin rauhoittavaa. Voimia sinulle paranemiseen. Täällä paistaa vihdoin aurinko ja mieli on korkealla siitäkin huolimatta, että yskin keuhkojani pihalle :). Kisasuunnitelmat pitää ja treenaan kovasti kohti syksyn -09 kisoja. Toivon, ettei matkalle tule mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Iloa päivänne, teille kaikille ihanaisille :).