Suomen loman jälkeen olen ollut duunin suhteen aika kovilla. Paljon matkustelua eri firmojen välillä, uusia oppilaita, joskus kränää koulun kanssa. Onnistuin myöskin unohtamaan uuden takkini junaan! Metsästin sitä koko illan, juoksin ja soittelin rautatieasemat sun muut läpi - tuloksetta! Miksen voi olla niin järjestelmällinen kuin saksalaisen jämpti mieheni! Noh, saksalaiseksi kai synnytään...

Uutta takkia en ole saanut hankituksi, mutta onneksi on kesä. Viikon puolivälistä pitäsi tulla oikein helteet, joten teen jo kuivaharjoituksia kunnon uimatreenejä varten. Lähistöllä on mukavan tuulinen lätäkkö, jossa saa kauhoa olan takaa, jottei vajoa ahdin valtakuntaan alata aikayksikön. Tarttee varmaan varustautua ekat kerrat kellukkeilla! Tunnen itseni aivan maakravuksi näin talven jälkeen, sillä en koskaan ui hallissa (paitsi satunnaisesti hotellinuima-altaassa), ja ote pääsee ruostumaan aina aika lailla kesän ollessa tauolla.

Tämä viikonloppu meni mukavasti myös liikunnan suhteen. Perjantaina ja lauantaiaamuna olin täysin ameeba, ja voin huonosti, mutta näinhän se aina on, että kun kerran antaa kropan kunnolla levätä, on sen jälkeen hurrrjan hauska päästellä oikein kunnolla.

Pyöräilin iltapäivästä mieheni kanssa läheiselle treeninyppylällemme (oikeastaan se on helpohko laskettelurinne) ja ajoimme kilpaa kukkulalle sen eri puolilta yli kivien ja kantojen neljä kertaa. Olin joka kerta huipulla ennen häntä! Tietysti hänellä on enemmän voimaa, mies kun on, mutta olen kevyempi, ja mäkiajossa joka gramma painaa kuin lyijy. Ja toisaalta, mähän treenaan kestävyyttä hullun lailla, mun mies istuu töissä päivittäin puolet pidempään kuin minä, ja tekee iltaisin mieluummin penkkipunnerrusta kuin lähtee lenkille, joten kummakos tuo. Toisaalta luulen, että hän antoi minun voittaa, vaikkei sitä myönnäkään!

Kukkulalta painoimme Isar-joen rantaan, josta kurvasimme juuri kuvailemalleni uimajärvelle. Ajoimme intervalleja, joten olin aika selvää lihaa, kun kahden tunnin ja 40 kilometrin jälkeen olimme kotona. Koko matkan keskinopeus oli vain 20 km/h, tietysti niiden mäkien vuoksi! Intervallit ajoin 25 - 30 km/h. Kotona tein vähän tempausta (nyt ako kyllä nauraisi, mutta yritin edes!!) ja tempausvalaa - ja vartin supersarjan vatsaa. Mieheni söi nutellaleipiä ja pudisteli päätään. Noniin, treenini kesti taas venyttelyineen melkein neljä tuntia, mutta eipä tuo mitään uutta ole. Treenin jälkeen kokkasin meille ison annoksen riisi-vihannes-tofu -sössöä (+ miehelleni extrana kaksi kanavarrasta), proteiini drinksut ja nektariinrahkat päälle. Hohhoijaa.

Sunnuntaiaamulla nousin seitsemän maissa ja lähdin sateen kastelemaan metsään juoksemaan. Juosku kulki ihan hyyvin, mutta juoksi kylläkin rauhallisesti, tasaisen reitin ja ilman sprinttejä. Loppumatkasta sade kasteli nekin osat minusta, jotka vielä olivat hieltä säästyneet. Mutta mikäs sen mukavamapaa, kuin lempeän ihana kesäsade! Kotona olin noin 45 minsan ja kahdeksan kilsan päästä. Söin puolikkaan banaanin ja otin kulauksen piimää ja tein vielä 40 minsan voimatreenin: nopeat hauikset (2 eri liikettä), leuanvedot (max), muutama staattinen pito (selkä/vatsa), venyttelyt.

Päivän olimme jossain sukuloimassa, ja illalla tein tiukan pilatessarjan, jotenkin vain teki mieli! Tunnin hikoilin, sitten sai riittää.

Tänä aamuna nousin kuuden jälkeen soutelemaan. Tein 5 viiden minuutin pyrähdystä, välilllä askelkyykkyä, loikkia, jalannostoa 1 minuutti. Loppuun 3 minuutin sprinttiä maksimivastuksella (nopeus 31 - 34) sekä viilentelyt rennosti. Päälle vähän tempausvalaa (kevyt), venyttelyt, töihin. Ihan hyvä fiilis. Amarant-puuro mukaan metroon ja menoksi!