Tulipas sitten reissailtua länsirannikolle jälleen kerran ja nähtyä olympialaiset. Olympialaishenki oli kyllä jotain täysin ainutlaatuista, vaikka suomalaisten menestyksestä ei voi juuri puhua. Mutta kannatti siis istua lentokoneessa takapuolensa kipeäksi :) Ja löytyi kuin löytyikin kaikkea uutta vanhoista ympyröistä, koitin kirjata jotain liikuntaan ja ravintoon liittyvää ylös (siitä seuraavassa).

Paikalliset korkeuserot ovat huimia. Tietämättä minkälaisia mäkiä on matkassa matka-aikaa muuten kuin autolla on tosi vaikea arvioida. Koska on kotoisin lättänästä Suomesta, syttyi tietysti heti ajatus lähteä testaamaan oikein kunnon mäkijuoksua/kävelyä.. no kuntohan siinä meinasi loppua kesken :D Juoksentelin paria lähintä korttelia ylös alas, eikä sitä rääkkiä kyllä kauaa kestänyt kun oli reidet jo ihan tulessa. Seuraavana päivänä olin fiksu ja lähdin "vain" kävelemään sauvojen kanssa. Kyllä siinä hiki sen verran vertasi kuin Suomessa juostessa... ihan hauskaa vaihtelua.

Muuten ei sitten ihan hirveästi kerennyt kisajännitykseltä riehumaan. Satunnaista käsipainojen kanssa puuhastelua ja pakko on mainita myös, että pääsin seuraamaan paikallista "tätijoogaa". Eli siis ihan keveetä perushommaa ja keski-ikäisille naisille suunnattua. Mielestäni suurin osa liikkeistä oli kyllä ihan liian rasittavia (esim sivulankku suoralla kädellä ja jaloilla) sille porukalle. Ei suurin osa niistä tätsyistä edes selvinnyt niistä liikkeistä, koska nivelet harasi vastaan. Osallistujajoukosta suurin osa ei kovin aktiivisesti mitään liikuntaa tuon joogan lisäksi harrastanut. Mullakin tuntui ikävästi olkanivelessä juuri tuo sivulankku, vaikka on sitä joskus tullut reenailtuakin.

Ravinto nyt oli mitä oli.. ei todellakaan mitää terveellistä, tosin en jaksanut kauheasti välittääkään, kun lomalla oltiin. Parisen kiloa tuli lisää elopainoa, mutta kyllä ne tässä sulaa arjen myötä. Jännin kokeiltu juttu oli ehkä paljon hehkutetut goji-marjat. Tai sanoisinko kakka-marjat... meinaan siltä ne maistui :P Viis supervaikutuksista, eiköhän kotimaisesta mustikasta ja puolukasta saa kivennäis- ja hivenaineita ihan tarpeeksi. Ainakin taatusti vähemmän torjunta-aineita.

Kevättalvi rupeaa näemmä kotomaassakin pukkaamaan päälle. Toivottavasti kohta voisi kaivella jo kesälenkkarit naftaliinista ja pinkaista purtsarille :) Aurinkoa!

Olen tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen: En ole vieläkään kyllästynyt talveen! Aiempina vuosina viimeistään näin helmikuun alussa olen ollut jo aivan lopen kyllästynyt kylmään ja lumeen, no ylipäätänsä kaikkeen talviseen. Tästä ennätyksestä lienee kiittäminen pari vuotta sitten "uudelleen" löytynyttä urheiluharrastusta. Kovaa on ollut meno viime viikkoina suksilla metsässä ja meren jäällä. Ei tartte mennä edes täysillä, kun siitä tulee niiiin hyvä olo. Lisäksi mieli lepää.

Se mistä olen ylpeä, on että uskaltauduin luistelemaan tänäkin talvena. Koulussa vihasin luistelua niin paljon, että ylä-asteelta alkaen lintsasin kaikki luistelutunnit, enkä koskaan viitsinyt/halunnut opetalla luistelemaan kunnolla. Tyttöjen piti harjotella aina kaikkea vammasta taitoluisteluun liittyvää, kun pojat sai pelata kaikkea kivaa kuten jääpalloa.. Vannoin, että koskaan en mene aikuisena luistelemaan. No, viime talvena kävin pari kertaa kokeilemassa, ja totesin ettei se nyt niin kauheeta ollutkaan. Hävetti vaan vähäsen kun 5v pikkulapset meni ohi radalla ;) Ja nyt on taas luisteltu pariin kertaan, ja on ollut tosi kivaa! Mitä nyt vähän nilkat natisee :D

Että suihkis ladulle ja luiskis radalle vaan! Viikon päästä nokka suuntaa kohti Vancouveria, liekö sielläkin kerkisi kisajännitykseltä johonkin luikkailemaan :)

Nyt näyttäisi vihdoin siltä, että tänne etelään (Helsinkiin) on ensi viikolla tulossa talvi! Toivottavasti lunta tulisi sen verran, että pääsisi ladulle piiiiiitkästä aikaa. Luistelukentät todennäköisesti ainakin avataan, kun ovat sen verran rapsakoita pakkasia luvanneet. Että ensi viikolla on luvassa huiskissuihkis ladulla tai jäällä tai vaikka molemmilla:)

Viime aikoina liikunta on lähinnä ollut jumppa-kävely-sali akselilla. Syssyllä onnistuin venäyttämään toisesta jalasta nilkan ja sitä ennen jo toisesta jalasta jonkun minkälie lihaksen, joten juoksut jäi sitten siihen. En ole tohtinut lähteä enää juoksulenkille, tuli niin paljon taukoa noiden venähdysten takia, että ajatus rupesi tuntumaan vastenmieliselle. Ehkä sitten ensi keväänä taas voisi spurtata, keväisin sitä intoa kun tuntuu olevan mihin vaan.

Ensi viikolla tosiaan pitäisi päästä sinne luistinradalle tai ladulle. Luistimet näyttäisi olevan terässä ja sukset pitää ainoastaan huoltaa. Ajattelin maanantaina käydä salilla ja loppuviikosta ehkä jumpassa, mutta muuten pitää käydä kävelyillä tarkkailemassa tilannetta, että joskos sitä pääsisi jo luikkaamaan tai suihkimaan suksilla. Pitää toivoa että tästä talvesta tulisi hyvä ja loskamoskaa olisi mahdollisimman vähän.

Hyvää talven alkua ja joulun odotusta kaikille keholaisille!

ps. Latukarttapalvelu (http://www.mski.fi/helsinki/) on mainio:)

On vähän hiljasta pidellyt, ja nyt pitäisi taas sitten jälleen kerran aloitella potkimaan itseään persiille. Harmittaa kun on ollut lämmin syssy ja ois ollu kiva viipottaa ulkona, mutta eipä sille voi mittään jos fysiikka pettää alta.

Ensin venäytin jonkin lihaksen jalkapohjasta. Ei tullu lenkistä ei niin mitään ja tuskan kyyneleet silmissä koitin edes kauppaan kävellä. Lääkärissä en viitsinyt käydä, eihän pienelle venähdykselle juuri mitään voi. Sohvalla makoilemiseksi se meni - no jotain käsipunttitreeniä ym lihaskuntoa sai sentään tehtyä.

Sittenpä sain Wagnerin. Pari päivää meni niin koomassa, että hyvä kun edes muistan noita päiviä. Mieheni mukaan oon istunut sohvalla, tuijottanut telkkaria, kuolannut ja nukkunut... kaikkea samaan aikaan. En kyllä tiedä miten se on mahollista:) Mutta tästäkin on hiljalleen selvitty. Samalla tuo venähdys onneksi parani huomattavasti, kun on ollut melkein täysin liikkumatta (ja sekin liikkuminen taisi tapahtua lähinnä konttaamalla tai ryömimällä).

Pahimmasta on siis nyt parisen viikkoa. TT-lääkärin mukaan voi nyt hiljalleen taas ruveta liikkumaan, mutta varoitteli että on varmaan kunto aika nollilla ton sikataudin jäljiltä. Siispä seuraavalle parille viikolle luvassa kaikenlaista kevyttä

-kevyttä kävelyä (3x1-2h/viikko)
-käsipainotreeni (1-2x/viikko) + muuta kevyttä salilla
-selkähartiajumppa (2/viikko)

Meneepähän muuten lihakset äkkiä junttaan kun ei pääse liikkumaan. Nyt olisi tärkeintä saada mielen virkeyttä ja hartia/selkälihakset vetreytymään, niin jaksaa sitten taas uusien liikuntahaasteiden pariin.

Olipahan viikonloppu! Hienoa keliä piisasi aamusta iltaan ja paljon oli kivaa liikunnallista tekemistä (Kalaa ei tullu, mutta sieniä sitäkin enemmän). Ja tulihan sitä viikonloppuna juotua mökkinaapurin kotiviinitkin. Mäkijuoksusta tuli pohkeet niin kipiäksi, että tänään lenkille lähtessä kivun tuottaman irvistys oli varmasti hehkeä.. not. Piti mennä sitten ihan löysäillen lönkötellen kävelylenkki. Nyt lihakset tuntuvat venyttelyn jälkeen ihan ok:lta.

Tässäpä suunnitelmaa tälle viikolle:

Ma: Reipas kävely (75 min)
Ti: Juoksulenkki (45 min)
Ke: Sali (45 min)
To: Kävely+juoksu (90 min)
Pe: Punttijumppa (45 min)
La: lepo
Su: kävely+kevyt lihaskunto (yht 90 min)

Lupasivat säätiedotuksessa että keskiviikosta etiäpäin alkaa sit syssy. Tuntuu epikseltä kun sattuu olemaan loppuviikosta myös pari lomapäivää. Jos vettä tulee kaatamalla niin pitänee lähteä jumppaan tms. Pieni sade on lenkillä vaan piristävä, mutta liika on liikaa. Viime viikko meni liikunnallisesti hyvin ja motivaatio+jaksaminen rupeaa taas olemaan kondiksessa. Eiköhän tän viikon jälkeen olla taas täysillä menossa keväiseen malliin.

Väsykuoppa ja sen tuottaneet työstressit alkavat olla hiljalleen voitettu. Vihdoin viimein. Pomo on lomalla kk verran ja itelläkin ollut huimat kolme päivää lomaa (voi jee). Hommaa pukkaa ovista ja ikkunoista, mutta saapahan säätää rauhassa kun itse voi pousailla päällikkönä. Voi tehä hommat just niin kuin lystää, esmes jättää auton parkkiin työmaakäynneillä ja kävellä sen sijaan. Hullunahan ne pitää mut menkööt, koska se auttaa töissä jaksamiseen. (Okei, mulla ei ole edes ajokorttia, vielä. inssi vol 2 huomenna. Kyllä olis kannattanu käydä autokoulu sillon joskus teininä 10 v sitte...)

Huomasin kuopassa lojumisen aikana, että kaipaan selvästi jonkinlaista suunnitelmallisuutta tähän, tai muuten keksin liian hyviä tekosyitä miksi en tekisi jotain. Aikaisemmin mulla olikin viikko-ohjelma, mutta jossain vaiheessa se rupesi maistumaan liian puulta vaikka koitinkin muutella sitä. Oon vissiin vaan "vähän" tuuliviiri. Pitää nyt hiljalleen katella mitä sitä keksii, kuntosalikin aukeaa vasta ensi viikolla. Mutta tässä tän viikon suunnitelmaa:

Ma Kävely (kaverin kanssa, niin oikeastaan lönköttely...) (n 1,5 tuntia)

Ti Reipas kävely (n tunti) + peruslihaskunto (30 min)

Ke Juoksulenkki (45 min) + venyttely (20 min)

To Juoksulenkki (tunti) + lyhyt lihaskunto punttien kanssa ja venyttely (30min)

Pe,La&Su Mökillä. Siellä keksii kaikkea hauskaa kuten: kalastus, soutu, uinti, rinnejuoksu (mökki rinteen päällä:), sienimetsässä vaeltelu jne.

Jepjep, viikonloppua odotellessa :) Tää suunnitelma on aika keveä verrattuna siihen mitä loppukeväästä vedin, mutta nyt väsyn jälkeen paree alottaa hissukseen. Sit kun sali aukeaa, niin voi ottaa tuo lihaskunnonkin vähän suunnitelmallisemmin. Nyt se on vähän silleen "mitä huvittaa". Varsinaisia lepopäiviä en ujuttanut tuonne, koska mökillä olo nyt oikeestaan on lepoa, vaikka siellä on vaan jostain syystä aina pysyttävä liikkeessä.

Kaikille Keholaisille hyvää (ja toivottavasti lämmintä) loppukesää!!

Viime aikoina olen lähinnä ollut jumissa. Töiden jälkeen ei "viitti lähteä" mihkään mutta erityisesti olen jumissa toimistossa. Pidin oman sikalyhyen lomani jo toukokuun alussa, koska tiesin että joudun kuitenkin kesäaikaan tuuraamaan kaikkia muita: vanhemmilla työntekijöillä on lomaa neljä viikkoa + ovat kaksi viikkoa lomautettuna... tuntuu vähän epäreilulta kun joudun tekemään kuuden ihmisen työt, mutta ei tässä auta kuin hammasta purra kun hommat on pidettävä kuitenkin rullaamassa.

Olen koittanut keksiä jotain semiliikunnallista aktiviteettia näihin pitkiin, vmäisiin työpäiviin. Pahaksi onneksi olen monesti lähtenyt jätskille, että pääsisi ulos.. ja sehän näkyy. Parempi aktiviteetti on ollut käydä kuvaamassa tämän kiinteistön työmaiden edistymistä, mutta sitäkään ei oikein joka päivä voi tehdä, eikä kävellen kerkeä kovin pitkälle yhdessä ruokatunnissa. Jotain hassun hauskaa liikuntaa työpäivän keskelle tässä pitäisi keksiä, että jaksais ahertaa.

Työpäivän jälkeen olen ehkä hieman myös laiskotellut ja syytellyt kuumuutta asiasta.. syy sekin, nimittäin tekosyy. Ehkä tämä työtilanne vaikuttaa siihenkin, ei oikein viittijaksakerkee kun lievästi v**uttaa jatkuvasti. Salilla tai jumpassa en oo jaksanu käydä. Jonkun verran oon käynyt juoksemassa ja pyöräilemässä. Juokseminen on kaikesta huolimatta edistynyt ihan mukavasti, koska joka lenkillä on jaksanut aina vähän enemmän eikä lihaksiin tule sellaisia hirviömäisiä kramppeja kuin alkuvaiheessa. Keskuspuiston poluilla on myös ihan kiva juosta, koska siellä on viileää metsän ansiosta. Jaksaisviittiskerkeis vaan mennä useammin... ehkä pitäisi kirjoittaa omat liikunnalliset tavoitteet projektin muotoon, niin jaksaisi vääntää sen sijaan että jäisi väsähtäneenä työpäivän jälkeen sohvalle nuokkumaan. When something's going wrong, you must whip it!

Sain vihdoin fillarin kuntoon sunnuntaina - ihan itte kunnostin kun sain tarvittavat työkalut lainaan. Kävin samantien ajelemassa pikkulenkin todetakseni, että kaikki on pyörässä ok ja etupyörän kummallinen naksunta oli häipynyt. No, sykkelihän hyrräsi kuin pikku kissimirri. Tästä innostuneena painelin eilen maanantaina myös pienelle lenkille, vaikka väsytti kyllä ihan törkynä duunin jälkeen. Alkumatkasta oli vähän tuskaa istua fillarin selässä, pitkästä aikaa kun pyöräili oikealla pyörällä, niin takamushan siinä oli hellänä edellispäivän ajon jäljiltä.. Ajelin kohti entistä työpaikkani ihan vaan sen takia, että ennen kuljin sitä matkaa pyörällä. Oli kiva huomata, että kunto oli noussut ja jaksoin ne samat mäet polkea läkähtymättä kesken matkan.

Takasin tullessa melkein sitten kävikin huonosti. Pyöräilin Pikku-Huopalahden rantaa aika hiljaisella vauhdilla, koska se tie on sattumia täynnä. Menin ihan liikennesääntöjen mukaan ja ajelin oikeata reuna... kunnes rannassa olevasta puskasta (vasemmalta puolelta tieltä) juoksi sellanen metrin mittanen pikkunassikka suoraan eteen. Ei muuta kun etupyörä oikealle kohti toista puskaa ja jarrua perään. Ei sille pojalle mitään onneksi sattunut, pelästyi vaan ja parkui. Pojan äitiä/isää/muuta huoltajaa ei vaan näkynyt missään. Aikani siinä ihmettelin että mitä sille lapselle ois pitäny tehdä, kun jostain summonoitui (ilmeisesti) äiti. Tais olla kännissä. Vähän sääliks kävi lasta, aika edesvastuutonta touhua päästää lapsi veden ääressä juoksentelemaan miten sattuu.

Noh, kotiin selvisin ilman enempiä kommelluksia. Unohdin vaan taas venytellä, ja se kyllä kostautui. Heräsin yöllä aivan tajuttomaan kipuun vasemmassa pohkeessa. Löysin sellasen muhkuran (mikä lie kudosnestekeräytymä) pohkeesta. Siinä aikani hieroskelin sitä ja venyttelin, niin se lähti pois ja kipu hellitti. Mutta on kyllä aika kankea olo, varsinkin kun tuossa meni myös yöunet. Ei tosin ole eka kerta, että unohdan venytellä ja lihakset kipuilee sen takia... Varsinkin pyörällä ajo tuntuu niin normitoiminnalta, ettei tuollaista edes muista. Ei se venyttely varmaan olisi niin kriittistä, jos ei tosiaan olisi ekoja kertoja oikean fillarin selässä tänä vuonna. Plah, sama pää kesät talvet, millonkohan sitä oppisi... Nyt on pakko pitää päivä pari taukoa muitten menojen takia, ehkä se on ihan hyväkin juttu.

Tää viikko on ollut ihan megakiireinen, ja liikkumiset ovat jääneet minimiin. Viikon saldo jäänee tän päivän liikkumisiin + yksi tunnin lenkki ja kaksi tunnin jumppaa. Kun kotiin tulee töiden ja kaiken ylimääräsen kivan jälkeen kahdeksalta-yhdeksältä illalla, voi suosiolla kaatua vaan suoraan sänkyyn nukkumaan. Sinänsä harmittaa, kun tällä viikolla on varsinkin loppuviikosta olleet niin hyvät kelit.

Ruokailun ja keveämmän minun (vielä olisi 2-4kg puristettavaa) puolesta tämä viikko on ollut myös tappio mm tuon kiireen takia. Lisäksi olin pari päivää koulutuksessa, ja niissähän on ruoka ihan mitä sattuu... mutta pakko syödä että jaksaa. Herätin taas paheksuntaa kasvisruokavaliollani, mutta kyllähän tuohon on jo tottunut vuosien saatossa. Ihmiset joko ihmettelee "miten pysyt hengissä", paheksuvat "kumma kun ei kelpaa, maailmassa on nälkää näkeviä ihmisiä" tai ovat yltiöpäisen kiinnostunueita "miksi? mitä sä syöt? plaaplaa". Harvempi jättää kommentoimatta/hyväksyy asian sen kummemmin ihmettelemättä.

Lauantain lakkiaispäivä oli tämän viikon tietoinen "tappiopäivä". Odotin kovasti kakkua ja skumppaa, kun oli kahdet juhlat mihin piti mennä. Näemmä trendinä onkin nykyään tarjota lämmintä ruokaa vieraille, sitten vasta kakkua... noh, kärsivällisesti odottelin :) Silloin joskus kymmenisen vuotta kun sain itse lakin, oli kyllä vaan kahvipöytä kaikilla suolasilla ja kaakuilla höystettyinä. Mutta eipähän tuu sit kakkuövereitä kun syö ensin vähän suolaista alle ;) Kaiken kaikkiaan vähän huono viikko (vaikka saikin kaakkua), mutta toivottavasti ensi viikolla kerkeisi paremmin lenkille ja joskus rauhoittumaankin.

Viikon lenkkeilyt ovat menneet ihan hyvin, koska tuntuu että jaksaa enemmän eivatkä lihakset ole täysin killissä jälkeen päin. Se vaatteiden vähennys oli hyvä idis, ei ole ihan niin kuollut loppulenkistä:) Ihan bikineihin ei olla vielä päästy, mutta näillä keleillä se olis ehkä ollut ihan hyvä vaatetus...

Viikon aikana kelit ovat vaihdelleet ihan älyttömästi täällä Etelä-Suomessa. Eilenkin lähdin aurinkoisella kelillä lenkille, mutta tottakai rupesi satamaan juuri silloin kun olin mahdollisimman kaukana kotoa. Eipä siinä sateella hölkkäillessä sinänsä mitään vikaa ole: pöly laskeutuu, ilma raikastuu jne. mutta sen kerran kun laittaa ne ainoat omistamansa valkoiset vaatteet normi mustien sijaan, se voi olla ongelma :D Siinä saa paljon mielenkiintoisia katseita.

Olen pitkään kannattanut "säänmukaista liikkumista", eli jotain sisähommaa huonolla kelillä ja ulkojuttuja hyvällä kelillä. Aikanaan kun koitin repiä liikuntainnostusta/motivaatiota ojan pohjalta, helpotti ajatus että ei ole pakko lähteä lenkille jos sataa (tai vastaavasti hyvällä kelillä vetää punttia), vaan pitää tehdä sen mukaan mitä oma mieli ja keli näyttää... Pakosta olisi vaan tullut mieleen ah-niin-ihanat koululiikuntatunnit, jossa kaikki oli aina vaan tuskaa ja pakkopakkopakko. Olen nyt kuitenkin niin innostunut tosta lenkkeilystä, kun sitä voi pitkästä aikaa harrastaa, että huonot säätkään ei enää pitele. Ehkäpä olen siis vihdoin viimein voittanut koululiikunnan tuomat kammot, hurray!